Vihan kaunis maa

Vihan kaunis maa
Vihan kaunis maa 2013. Kuva Vesa Mellavuo

torstai 30. huhtikuuta 2020

Hyvää Vappua!

"Laulusta me voimaa saamme - laulu syömmet aukaisee"

Hyvää kevätaikaa kaikille ystäville!

torstai 23. huhtikuuta 2020

Tanssia kotipihassa Töölönkadulla - osa 2

Torstai on vakiintunut kotipihalla tanssimisen päiväksi. Tänään tein improvisaatioharjoituksen iltapäivällä. Kevään avaruus oli hyvä lähtökohta. Talon pihalla kasvaa nurmella sinililjoja. Niitä varoen avasin näköaistini. Lyhyt harjoitus vaikuttaa luultavasti positiivisesti aistihavainnon herkkyyteen. Harjoituksen jälkeen lähdin vielä kävelylle ja naapurikorttelin talorivin värisävyjen vaihtelu kiinnitti huomion.

Viikko sitten rakkaudellisten käsien ajatuksesta syntyi spontaanisti samoin pikku havainnon tekoja liikkeessä.

Viikonlopun kävelyretki pälkäneläiselle

Itsenäisen kävelyretken käsikirjoitus tulossa tänne vähitellen.
Voit seurata miten käsikirjoituksen teko etenee askel kerrallaan:

On jo ikävä - koska pääsen sinne!

  1. Lähde ulos ja etsiydy mukavaan pisteeseen kotipihalla. Hengitä maan ja taivaan välillä. Kuuntele mikä suunta kiinnostaisi sinua tänään. Anna ajatusten kulkea vapaana. Hidasta tahtia tarpeen mukaan. Maisema ei karkaa. Lähde kävelemään teille, kujille tai poluille. Mene sinne, missä on kaikin tavoin turvallista ja sopivan vähän ihmisiä. Pidä huolta liikenneturvallisuudesta ja korona-ajan turvaväleistä!
  2. Valitse sellainen reitti, jota et yleensä kulje. Huomaa mitä se saa sinussa aikaan!
  3. Pysähdy jonkun puun äärelle rauhallisessa paikassa. Voit koskettaa kaarnaa ja jakaa ajatuksesi tämän uuden ystäväsi kanssa. Ehkä jossain kaksi puuta kasvaa sopivasti lähekkäin. Voiko niiden välillä olla hyvä oma paikka mietiskellä hetki?
  4. Etsi ja seuraa maamerkkejä, joita tiedät maisemassa olevan. Nouse korkeimmalle kohdalle, jonne haluat ja jaksat vielä kävellä. Katsele harjumaisemaa uusin silmin.
  5. Mikä on Pälkäneen romanttisin maisema? Olisiko nyt aikaa sen ihmettelylle. Kuinka pitkään sen keskellä voisi viipyä?
  6. Hakeudu paikalle, josta voit aistia järven. Kuuletko aaltojen kohinaa? Anna hengityksen vapautua. Liiku tuulessa.
  7. Hakeudu sellaisen talon äärelle, josta sinä pidät. Nauti hetki kauneudesta ja yksityiskohtien tarkastelusta häiritsemättä asukkaita. 
  8. Palaa kotiin ja pese kädet huolellisesti. Valmista teetä tai kahvia ja nauti esim. Pälkäne-aiheisesta kirjasta tai musiikista. Mikä on sinun suosikkisi?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Korona-ajan keskellä - millainen on työpäiväni

Korona-ajan keskellä tarkistan omaa elämän- ja työrytmiä. Usein luovan työn rajaaminen on vaikeaa, koska ajatukset liikkuvat silloin kun ne ovat tullakseen. Seuraavassa yksinkertainen päivän kulku.


klo 7 Herään ja syön aamiaista
klo 9 Aloitan työpäivän - ensin sähköpostiviestien tarkistaminen ja päätös mitä pitää tehdä
klo 12 Valmistan ja syön lounasta
klo 13 Jatkan töitä tai jos teen itsenäistä työtä lähden ulkoilemaan - samalla mietiskelen
klo 15 Nautin iltapäiväkahvin ja jatkan työtehtäviä
klo 17 Lopetan varsinaisen työskentelyn - seuraan ehkä mediaa
klo 18 Syön päivällistä
klo 19 Kotitöitä, lepäämistä, ulkoilua, uutisia, kirjoittamista, töiden valmistelua
klo 21 Iltateetä ja lukemista
klo 23 Nukkumaan

Hyvän rytmin luominen on minun mielestäni yksi vaativimmista tehtävistä kenen tahansa ihmisen elämässä enkä ainakaan itse koe siinä onnistuvani riittävän usein.

Haaveilen siitä, että päivittäin kuuntelisin lyhyen hetken ranskan kieltä kehittääkseni sen ymmärtämisen taitoani.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Viikonlopun kävelyretki töölöläiselle

Tee omaehtoinen viikonlopun kävelyretki Töölössä:

Kuuntele hengitystäsi ja askeleitasi - hidasta tahtia ja ota aikaa jokaiselle aistihavainnolle, jos kaipaat elämääsi keskittymistä ja rauhaa. Kulje turvallisesti liikenteessä ja huomioi kanssakulkijat!

1. Anna välittömän kiinnostuksesi johtaa kävelyä tutuilla kaduilla. Minne tekisi mieli mennä? Voit myös leikkiä ajatuksella, että käännyt reittiä valitessasi sinne, missä ei näy ihmisiä. Pidät koronan vuoksi etäisyyttä toisiin ihmisiin joka tapauksessa vähintään kaksi metriä. 

2. Etsiydy Mechelininkadun puistokäytävälle. Nauti pitkästä suorasta näkymästä. Tervehdi puita, jotka vuorotellen ohitat. Mitä näkyy kadun linjalla kaukaisuudessa?

3. Etsiydy Linnankoskenkadun, Topeliuksenkadun, Nordenskiöldinkadun ja Mechelininkadun risteykseen. Jatka kadulla, joka tuntuu tänään hyvältä valinnalta.

4. Jos haluat kävellä pitempään, kierrä koko Töölö. Tutustu sen reuna- ja raja-alueisiin:

Stenbäckinkatu, Reijolankatu, Nordensköldinkatu, Vauhtitie, Hesperian puisto, Hakasalmen puisto,  Pohjoinen rautatiekatu, Mechelininkatu, Hietaniemenkatu, Taivalsaari, Toivo Kuulan puisto, Rajasaarenpenger.

Jos vastaan tulee liikaa ihmisiä, voit aina vaihtaa suunnitelmaa ja muuttaa reittiä tai esimerkiksi kävellä suojatietä toiselle puolelle katua. Tai valita rinnakkaisen, samansuuntaisen kadun. Mitkä ovat sinun lempipaikkasi Töölössä? Mikä olisi kaunein reitti täältä reunalta yhteen niistä? Katsele matkallasi myös ainakin hetki merelle - nauti tuulesta ja lokkien äänistä!

5. Hakeudu Sibeliuksenkatu 10:n kohdalle. Täällä asuivat aivan 1930-luvun lopussa Aino ja Jean Sibelius. Anna katseellesi aikaa tutkia talon julkisivun arkkitehtuuria, erityisesti parvekkeiden muotoa.

6. Mene puistoon ja etsi sieltä kalliopinta tai puu, jota et ole aikaisemmin huomannut. Ehkä voit koskettaa uuden tuttavasi pintaa ja jakaa ajankohtaiset mielenliikkeesi sen kanssa. Ole omassa pituudessasi maan ja taivaan välissä.

7. Kulje rauhallisilla kaduilla, jotka kutsuvat sinua. Valitse reittisi toisin kuin ennen. Pysähdy turvallisiin paikkoihin ja nosta katseesi välillä talojen yläkerroksiin tai räystäille. Etsi itseäsi kiinnostavia ornamentteja ja yksityiskohtia.

8. Hakeudu Temppelikadun ja Dagmarinkadun risteyksen lähelle. Katso kaukaisuuteen näkymän tornien linjalla.

9. Muistele päiväkävelysi kulku. Mitkä ovat sinun omat maamerkkisi? Pese kädet huolellisesti. Venyttele kevyesti. Valmista ja nauti iltapäiväkahvi tai -tee. Tartu inspiroivaan kirjaan tai unelmoi jokin hetki.

Jos et voi tehdä retkeä kävellen, voit tehdä sen mielikuvissa tai kartan kanssa.


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Minun koreografiani

Koreografia on laaja käsite, jolla voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia näkökulmia tai toimintatapoja.

Minulle koreografia on ajattelun ja havainnonteon yksi asenne tai konkreettinen lähestymistapa, jota voi käyttää teoreettisesti ja käytännöllisesti. Sitä voi soveltaa taiteen lisäksi tutkimuksellisella otteella hyvin erilaisissa konteksteissa. Koreografia voi yhdistää rakenteellista ajattelua ja eri aisteihin perustuvaa kokemuksellista tietoa. Sillä on paljon holistisia mahdollisuuksia luoda merkityksellisyyden kokemuksia tai kulttuurin/ympäristön uusia tulkintoja.

Haluan jatkaa työtä, jotta koreografinen ajattelu kehittyisi ja sitä voitaisiin käyttää paljon enemmän ja kenties kiinteämmin erilaisiin kulttuurisiin tarkoituksiin. Toivon että kulttuurialan toimijat oppisivat ymmärtämään että taiteen käytännöt ja puhetavat voivat tuottaa samoja korkealaatuisia tuloksia kuin monet kulttuuritoimijoiden omat vakiintuneet metodit. Yhteisen kielen tai ymmärryksen rakentamista kuitenkin tarvitaan vielä paljon, jotta taide tai koreografi ei olisi vain viihteellinen vieras muun toiminnan näyttämöillä vaan aidossa dialogissa oleva älykäs keskustelukumppani ja työtoveri erilaisissa luovissa prosesseissa.

Etsin yhteistyökumppania

Olen kiinnostunut yhteistyöstä joko yksityisten luovien alojen toimijoiden tai kulttuurin instituutioiden kanssa.

Jos olet/yhteisösi on kiinnostunut kulttuuriperinnöstä, rakennusperinnöstä tai näihin liittyvästä kulttuurihistoriasta ja haluat yhdistää omaan tutkivaan tai esittävään toimintaasi koreografin ja kulttuurin tutkimuksellisen näkökulman, voin olla sopiva yhteistyökumppani.

Tulen mielelläni keskustelemaan tiimisi kanssa. Tästä voi syntyä esimerkiksi yhteistä ideointia, opastuksia, luentoja, videoesiintymisiä, blogikirjoittamista, artikkeleita, osallistavia tekoja - ajattelua ja liikettä elettyjen ja koettujen tilojen kanssa.

Tällä hetkellä toimin Pälkäneeltä ja Helsingistä käsin. Käytän suomen lisäksi englantia ja ruotsia.

Oppaan esiintyjäntyö 3 - aika ja tila

Olen tehnyt oppaan rooleissani ajallisesti hyvin erilaisia kierroksia. On ollut noin 5 minuutin puheenvuoroja, 15 minuutin opastuksia, "tavallisia" 45 - 60 minuutin näyttelyopastuksia sekä neljän tunnin bussiretkiä. On selvää että näin isot erot tarkoittavat myös esityksen dramaturgian kannalta aivan erilaisia lähtökohtia. 

Ehkä toimivin kokemuksen tuoma vinkkini on suunnitella noin tunnin opastusta oman "viiden minuutin sääntöni" avulla. Vieraiden kohtaamistilanteessa suunnitelmat voivat muuttua monien ulkoisten syiden vuoksi. Opastustilanteessa on oltava tarvittaessa joustamisen varaa. Ajattelen niin että on hyvä varata vähintään viisi minuuttia yhden asiakokonaisuuden käsittelyyn. Luonnollisesti jokin teema voi vaatia paljon pitemmänkin ajan, mutta sääntö toimii käytännössä yllättävän hyvin. Ei ihme että Ranskassa käytetään sanontaa "onko sinulla 5 minuuttia?" yms.

Omassa työssäni on mielekästä kertoa ryhmälle heti alussa, kuinka pitkään tulemme olemaan yhdessä. Usein on luontevaa kertoa myös, miten opastus etenee. Tämä luo asioiden jäsentämiselle yhden mahdollisuuden ja kenties myös turvallisuuden tunnetta.


Arvostan tilakokemuksen merkitystä hyvin paljon. Siksi oppaiden olisi minun mielestäni hyvä harkita huolellisesti millaisen tilojen sarjan he rakentavat opastuksesta. Tämä voi vaikuttaa kokemukseen hyvin paljon. Esimerkiksi kiireinen vaeltaminen usean, asiakkaalle uuden tilan läpi ei välttämättä luo keskittynyttä ja mielekästä tunnelmaa opastukselle.

Tilan merkitys saattaa korostua varsinkin silloin kun kohteena olevia pysähdyspisteitä, teoksia tai esineitä on rajallinen määrä eikä näyttelyä oteta haltuun kokonaisuutena. Luontevien keskustelupaikkojen miettiminen on olennaisen tärkeää. Mihin on hyvä yhdessä "leiriytyä"?
Tämä voi tosiaan olla konkreettista - esim. istuutumista kannettavien taittotuolien muodostamaan rinkiin. Usein rohkaisen ryhmiäni tavalla tai toisella myös vaihtamaan paikkaansa puheeni aikana, jotta kukaan ei kohteliaisuuttaan jäisi paikalle, jolta ei näe tai kuule hyvin.


Oppaan esiintyjäntyö 2 - lempeällä katseella

Kun osallistun toisen oppaan kierrokselle, haluan tarkastella tilannetta lempeällä katseella.
Jokainen esiintyjä tietää, että on huonoja ja hyviä päiviä tai onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita. Ammattitaidolla kokenut esiintyjä pystyy hyvään lopputulokseen, vaikka muussa elämässä olisi isojakin pyörteitä. Opastus on kuitenkin samalla - niin kuin mikä tahansa esitys - vuorovaikutustilanne, jossa on monta tekijää.

Osallistujan ei tähän asiaan tarvitse välttämättä kiinnittää huomiota, mutta on ymmärrettävää että tämän työn lähtökohdat vaihtelevat valtavan paljon. Esimerkiksi näyttelyt ja niiden kuratoinnin tapa tai muiden paikkakohteiden laatu vaikuttavat kommunikaatioon ja läsnäolon vireeseen todella paljon. Osa opastuksista on oppaan itsensä suunnittelemia ja osa jonkun toisen. Resurssit määrittelevät hyvin paljon kuinka syvälliseen tietoon ja ymmärrykseen opastus perustuu. Kaikilla aloilla pitää aloittaa ura jostakin eikä kukaan voi olla kaikkien yksittäisten ilmiöiden erikoisasiantuntija.

Opastuksella olennaista on päästä fyysisesti kiinnostavien asioiden tarkastelun ja ajattelun äärelle. Siinä voi syntyä valtavan erilaisia oppimiskokemuksia riippuen osallistuvasta ihmisestä ja hänen motiiveistaan.

Minusta on kiinnostavaa olla persoonallisen oppaan esittämisen äärellä. Täydellisyys tai konemaisuus ei olisi mitenkään kiinnostavaa.

Yleensä olen itse ajatellut niin, että jos minulla on oppaan roolissani hyvä olla, niin vieraanikin voi viihtyä kanssani.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Oppaan esiintyjäntyö 1 - Millaista on oppaan esiintyjäntyö?

Alan blogissani jakaa myös kokemustietoa museo-oppaan esiintyjäntyöstä ja opastuksesta esitysmuotona. Motiivinani on ollut erään kollegan toteamus opastuksen dramaturgian koulutustarpeesta.

Oppaiden työ, rooli ja arvostus vaihtelevat eri museoissa tai muissa kohteissa hyvin paljon. Museopedagogista osaamista alalla on paljon, mutta itse oppaan esiintyjäntyötä ei juuri ole avattu yleiseen laajempaan keskusteluun, ei eri museoissa työskentelevien oppaiden kesken eikä välttämättä edes museoiden sisälläkään. Alalla toimivat ovat usein freelancereita eikä meillä ole aina mahdollisuutta jakaa hiljaista tietoa keskenämme yhteisillä foorumeilla tai mahdollisuutta kouluttautua omien tarpeidemme lähtökohdista. Alalla toimivilla voi olla esiintyjän koulutus, mutta tämä ei usein näy museoiden kommunikaatiossa. 

Esimerkiksi draamaopastukset ovat olleet monien museoiden arkea jo vuosikymmenet. Itse olen kuitenkin kiinnostunut "tavallisen" keskustelevan opastuksen ainutlaatuisesta esittämisestä tai persoonallisesta läsnäolosta sekä opastuksen toteuttamismahdollisuuksien moninaisuudesta ja siitä syntyvien erilaisten merkitysten rikkaudesta.

Tiedostaminen voi myös lisätä tämän työtehtävän ja ammatin arvostusta! Toivon myös että ymmärrys opastamisen laajasta kirjosta ja sen edellytyksistä lisääntyisi.

Blogissani pohdin opastusta koreografiana tai opastamista kehollisena kohtaamisena ja yhteisenä havainnontekona. Koreografin ja museoalan koulutukseni sekä oppaan työ eri paikoissa ovat näkemykseni perusta, mutta käsittelen aihetta kuitenkin yleisellä tasolla. Väitän ettei ole yhtä oikeaa tapaa opastaa!


Lähteet ja kirjallisuus

Opastamisen nykypäivää. Pedafooni-julkaisu 2A, 2009. Julkaisun kokoaminen ja toimitus Kaija Kaitavuori, Marjatta Levanto, Nanne Raivio, Päivi Venäläinen, Johanna Wahlbeck. Helsinki, Museopedagoginen yhdistys Pedaali ry.

Tanssia kotipihassa Töölönkadulla - osa 1

Viikko sitten tein itseäni virkistävän harjoituksen Helsingin kotini pihassa. Ison kerrostalon nurmipihalla oli iltapäivän hetkessä rauhallista kuten usein tähän aikaan voi olla.

Vaikka taidealan ihmiset ovat tehneet töitä kotoa käsin kautta historian, koronapandemian vuoksi omassa työroolissa liikkuminen saa nyt erilaisia merkityksiä. Olen esimerkiksi menneenä kesänä muistellut erään tanssiteoksen liikemateriaalia samassa paikassa, mutta nyt median tuodessa esille taiteen tapahtumisen tekijöiden kodeissa, hieman poikkeavaa tekemistä ehkä katsotaan myös toisella tavalla.

Kyseessä ei ollut esitys sanan perinteisessä merkityksessä, vaan liikkeen harjoittaminen eräänlaisena meditaationa tai "rukouksena". Silti minusta on aina mielenkiintoista miettiä, miten tanssia katsotaan arjen keskellä. Asuntoni on Helsingin mittakaavassa todella isossa kerrostalossa, jossa asuntoja on paljon. Korona-ajan keskellä ihmisiä oli varmasti kotona iltapäivänkin aikaan.

Olen asunut tässä osoitteessa vasta puolitoista vuotta, joten minua ei moni talossa asuva vielä tunne muuta kuin kenties tuttuna ihmishahmona porraskäytävässä tai pihan jätekatoksella. Mutta lienee ilmeistä että ihmiset osaavat lukea tanssia tehneen henkilön habitusta, liikkeen laatua ja kehon kantamisen tapoja. 'Tanssi' tunnistettaneen ihmisestä jollain tavalla.

Tanssijan roolissa katseen kohteena oleminen on minulle tuttua ja luontevaa. Siihen ei liity lähtökohtaisesti mitään ongelmallista. Silti toisen katse virittää minut eri tavalla arjen esittämiseen, mikä käytännössä johtaa esimerkiksi omien eleiden selkeyttämiseen tms.

Korona-ajan vuoksi olen alkanut muutenkin liikkua kaupungissa eri tavalla kuin aikaisemmin. Olen kävellyt kodin lähellä enemmän. En välttämättä lähde kaukaisempaan puistoon tai paikkoihin, joissa tiedän olevan paljon ihmisiä. Siksi olen viipyillyt puistoalueilla, jotka aikaisemmin ovat olleet minulle vain läpikulkupaikkoja.

Tämä teema on aina yhtä kiinnostava. Pienikin poikkeama puistokäytävältä vaikkapa nurmikon keskellä olevalle kalliopinnalle saa kokemaan kaupunkimaiseman toisin, eri pisteestä. Siksi uskon että vastaavilla konkreettisilla teoilla voi olla ihmisille paljon merkitystä kotiympäristöön kiinnittymisen ja kuulumisen kokemuksen luomisessa, mitä on myös tieteessä tutkittu.

Yksityisenä ihmisenä olen aina herkkä aistimaan erilaisia ympäristöjä ja teen tarkkoja huomioita rakennetun ympäristön yksityiskohdista tai paikkaa luonnehtivista muista elementeistä. Aistiminen ja kiintyminen vaatii kuitenkin paljon aikaa ja fyysistä läsnäoloa, kenties myös omaehtoista tiedostamista. Kaupungissa on paljon paikkoja, joissa ihmisten ei oleteta tai toivotakaan jäävän tutkimaan omaa suhdettaan tilaan tai tekemään poeettisia havaintoja maailmasta. Näiden harjoittaminen voi silti olla hyvin antoisaa, vapauttavaa ja kiinnittävää, jos kokija tekee tilanteesta turvallisen itselleen ja toisille.

Fyysisen todellisuuden havainnointi, ymmärtäminen ja merkityksen kokeminen syvenee paljon vastaavissa harjoituksissa, kun niille antaa osan päivässään. Tuttu ympäristö sisältää aina uusia maailmoita jotka voi löytää. Mukavinta se voi tietysti olla miellyttävässä ja viihtyisässä kotipaikassa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Virtuaaliopastukset museoissa - luovuutta koronan tahdittamana

Suomalaiset museot ovat aktivoituneet tuottamaan opastuksia digitaalisessa muodossa. Museoiden sulkeminen yleisöltä on johtanut kulttuurialoilla taas uuden digiloikan tekemiseen, vaikka virtuaaliset toimintamallit eivät itsessään ole uusia ja niitä on harjoitettu Euroopassa jo pitkään.

Esiintyjänä ja koreografina minusta on kiinnostavaa, miten museoiden oppaat ottavat haltuun itselleen ehkä harvinaisen tai jopa uuden median ja miten museot osaavat arvostaa tai teknisesti resurssoida tätä työtä. Toisaalta tiedän, että museoissa työskentelee juuri oppaina tai eri asiakaspalvelutehtävissä luovien alojen ammattilaisia ja monialaisia osaajia.

On hyvin mielenkiintoista, miten esittämisen dramaturgia, vuorovaikutus, kehollisuus, tilallisuus, asiantuntijuus, läsnäolo ja välittömyys, persoonallisuus, herättelevä kriittinen ajattelu tai luovuus näkyvät näissä uusissa videoissa.

Oma ensimmäinen kokemukseni on takana ja voin reflektoida sitä. Esiintymisen ammattilaisena tilanne on hedelmällinen, koska en ole tehnyt varsinaista kameratyötä säännöllisesti tai kovin paljoa vaikka esim. esitysten dokumentointi on tuttua. Kokemukset ja prosessi taiteilijoiden kesken taideprojekteissa ovat olleet ehkä hieman erilaiset kuin tällaisessa museokontekstissa.

Miten museoissa luodaan omia toimintamalleja ja yhteinen kieli kuvalliseen ilmaisuun? Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, erilaiset ratkaisut voivat olla toimivia. Vielä laajempi kysymys on, miten nykyajan museot puhuvat omasta luovuudestaan?

Sisältö voi olla syvää ja silti se voi toimia myös markkinoinnin muotona. Ekologiset perusteet ja saavutettavuus voivat samoin motivoida työtä, vaikka usein fyysinen kokemus paikanpäällä ei ole täysin korvattavissa.

Ehkä kaikkein upeinta tässä tilanteessa on kuitenkin mahdollinen aidon luovuuden ja rohkeuden esiintulo välittömän tekemisen muodossa! Siinä voi olla jotain innostavaa, herkkää ja rehellistä.

Koreografia ja korona 3 - kirjavinkkejä

Kriisin keskellä on hyvä iloita omasta asuinympäristöstä.

Luen Jan Gehlin kirjaa Ihmisten kaupunki, jonka Rakennustieto Oy on julkaissut suomeksi vuonna 2018.

Kriisin äärellä mietin, miten hyvä asuinympäristö voi tukea elämää vaikeina aikoina. Miten suunnittelua voisi tulevaisuudessa muuttaa huomioimaan toipumisen, toimeentulon, eristämisen ja eristäytymisen tarpeet?

Ehkä vanhanajan erillinen palvelijanhuone tai toinen sisäänkäynti toimivatkin nyt eri tarpeita ajatellen.

Onko perinteisen tilan rakentamisen arvoilla ja yksityiskohtaisilla detaljeilla usein enemmän syvällistä merkitystä hyvässä arjessa kuin osaamme huomata?


Aikaan sopii myös Marketta Tukiaisen ja Krista Keltasen kirja Luova tauko. Löydä oma tapasi elää (Cosy publishing 2018).

Jatketaan harjoituksia - korona-ajan keskellä

Aion aloittaa keholliset sooloharjoitukset kerrostalokotini pihamaalla lähipäivinä. Tarkoitus on tehdä kehollisia "rukouksia" joiden kesto voisi olla noin 15 - 20 minuuttia mutta ilman ajanottoa. Etsin nyt mielessäni sopivaa kellonaikaa, jolloin pihan nurmialuetta ei muuten käytetä. Tällä hetkellä arvioin aamupäivän olevan sopiva hetki. Vielä on avoinna kuinka monta kertaa viikossa harjoitus olisi mielekästä tehdä.

Harjoitus antaa minulle omaa,positiivisesti virittynyttä aikatilaa rauhoittumiseen ja meditoimiseen hitaan liikkeen äärellä, mutta kenties voin käsitellä myös kriisiajan tunnelmia.

Nurmialue avautuu talon parvekkeita kohti, joten naapurit voivat halutessaan seurata hiljaista harjoitusta. Teen harjoituksen osana normaalia arkea enkä häiritse muita. Otan huomioon turvallisuuden - etäisyyttä ja empatiaa!

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Olen avannut rinnakkaisblogit

Olen avannut rinnakkaisblogit joissa käsittelen erityisiä kiinnostuksen kohteitani.

Koreografin katse sydän-hämäläisiin kulttuurimaisemiin
koreografinkatsekulttuurimaisemiin.blogspot.com

Paikkakirjani
paikkakirjani.blogspot.com

Molemmat löytyvät myös hakukoneella.


havaintojen tekeminen, lukeminen, kirjoittaminen ja jakaminen elävät korona-arjessa!

Koreografia ja korona 2 - jatkamme arjen harjoituksia

Koronapandemia alkaa vaikuttaa omaan arkeeni. Museoissa tapahtuu, kun virtuaaliset opastukset yleistyvät hyvällä vauhdilla. Samaan aikaan palkatun työn määrä vähenee, koska alan työnantajat joutuvat etsimään jostain säästöä. Työtehtäviä kyllä olisi. Lomautukset alkavat koskea museokentän tekijöitä. Omakin palkka on pienentynyt merkittävästi.

Taidealan toimijat näkyvät uutisoinneissa. Kriisi paljastaa alan normaalistikin vaikean toimeentulotilanteen.

Olin lupautunut huhti-toukokuussa kahteen tilaisuuteen esiintymään. Molemmat luonnollisesti peruttiin. Kesän keikkatöiden aikataulu on avoinna. Siirtoja myöhempään kesään on harkittu.

Asumisen koreografia muuttuu. Etäisyydestä ja koskettamisen varomisesta tulee vähitellen tapa. Kaupassa en riisu käsineitä ja käytän aina korttimaksua. En käytä enää rannekelloa kaupungilla enkä aina vapaa-ajalla ota edes matkapuhelinta mukaan, jos olen varma etten tarvitse sitä. Kun omat tulot vähenevät ei ole syytä käydä juuri muualla kuin ruokakaupassa ja apteekissa sekä liikkumassa turvavälit huomioiden. Etsiydyn sivupoluille ja reiteille, joilla ennakoin ihmisiä olevan vähän.

Olen innostunut luomu-säilykehernekeitosta!

Kodinhoidossa talouspaperin käytöstä on tullut aktiivisempaa ja käsipyyhkeitä vaihdan useammin kuin aiemmin. Käsidesipullo on helposti saatavilla ja puhelinta, kannettavan tietokoneen näppäimiä ja avainnippua tulee nyt puhdistettua. Kasvojen koskettamisen välttämisestä tulee tietoista. Näin siis tietyt kehon osat korostuvat kokemuksellisesti.

Mietin omia ja toisten tarpeita. Olisiko käsidesipulloni tarpeellisempi jossain muualla? Kenelle hengityssuojat ovat välttämättömiä ja missä tilanteissa?

Kriisin keskellä en aio hukata omia arvojani. Ympäristön suojelu on edelleen tärkeää.

Ehkä pandemia virittää myös muistoja. Oliko lapsena tosiaan enemmän valistavia tietoiskuja televisiossa?

Aiemmin välttämäni tai tiukasti rajoittamani sosiaalinen media alkaa näyttää kiinnostavammalta ja jopa chat-muotoinen viestiminen mahdolliselta. Live-videoista netin kanavissa on tullut osa omaa elämää. Olen nyt yhteydessä sukulaisiin ja tuttaviin kenties aktiivisemmin, ainakin sähköpostitse?