Oppaan esiintyjäntyö 5 - opas kohtaa yleisön

Oppaan ja vieraiden kohtaaminen on herkkä tilanne puolin ja toisin, jos emme tunne entuudestaan.
Opastuksen varaukseen liittyvät ennakkotiedot ja oppaan valmistautuminen tietenkin helpottavat tätä. Pitkäkestoiseen tutustumiseen ei välttämättä ole aikaa, mutta yhdessä hahmotetaan, mitä opastus ryhmälle merkitsee ja mitä toiveita on sekä onko tilanteeseen tullut muutoksia.

Usein ryhmän jäsenet saapuvat eri aikaan ja aikataulumuutokset voivat vaikuttaa aloittamiseen. Ryhmän johtajalla on tässä myös keskeinen rooli kokoavana henkilönä ja hänellä voi lisäksi olla tarve viestiä toisille tärkeitä asioita. Opas luo käsityksen millaista kommunikaatiota tarvitaan.

Kehollisuuden näkökulmasta yritän luoda jo kohtaamisesta ystävällisen, luontevan ja dialogisen tilanteen. Joitakin osallistujia voi jännittää, varsinkin jos ryhmän jäsenet eivät entuudestaan tunne toisiaan. Kun näen kaikki ja viestin rauhaa, voin rohkaista heitä ja antaa tilaa osallistua yhteisen kokemuksen jakamiseen.

Joskus on motivoitua keskustella hieman pitempään ennen varsinaista opastusta ja silloin yritän etsiä rauhallisen tilan, jossa osallistujat pääsevät kenties myös levollisesti istumaan ja jakamaan toiveitaan. Joidenkin vieraiden kanssa mukaan saattaa tulla pieni ennakkotarjoilu, mikä itse asiassa voi luoda kehollista mielihyvää ja rentoutumisen tunnetta opastuksellekin.

Opastuksen yhteinen kokeminen on kuitenkin kohtaamisen sisältö ja siksi yritän yleensä siirtyä siihen sujuvasti ja reippaasti. Tilannetta rauhoittaa kun kerron lyhyesti etukäteen, mitä opastuksella tulee tapahtumaan tai miten etenemme yhteisen asian äärellä.

Jokainen opas voi luoda omia hyviä käytäntöjään yleisöjensä kohtaamiseen! Tilanteet ovat ainutkertaisia.

Tulossa lisää

Tanssi museossa elää - Dance lives in the museums

Olen käsitellyt koreografian, liikkeen tai tanssin suhdetta omalla työurallani eri vaiheissa. Oman opinnäytteeni kirjallisessa osassa pohdin museotilaa koreografin paikkana (Teatterikorkeakoulu 2007). Eri vaiheissa olen saanut tehdä kehollisia interventioita erityisesti Designmuseossa Helsingissä. Olen tehnyt omaehtoista työtä tai tanssijantyötä toisen koreografin kanssa. Olen esiintynyt museoissa ja näyttelyissä, esimerkiksi Ateneumin taidemuseossa, Jyväskylän taidemuseossa tai Taidehallissa. 

On ilo kokea, että tämäntyyppinen ymmärrys laajenee entistäkin isommaksi keskusteluksi eurooppalaisessa kulttuurin tekemisessä.

https://www.dancingmuseums.com/museums/

https://www.youtube.com/watch?v=LFbnzapPCRY

Toivon että aiheesta syntyy lisää keskustelua taide- ja museo- sekä luovien alojen foorumeilla. Muutama vuosi sitten olin mukana paneelikeskustelussa Ateneum-salissa. Mitä on tapahtunut sen jälkeen?

Tanssia kotipihassa Töölönkadulla - osa 4

Tänään tein vain lyhyen liikeharjoituksen ilta-aikaan. Lähtökohtana oli ajatus äitienpäivän ruusuista.

Kuvittele kokemus ruusujen liikkeestä!

Tanssia kotipihassa Töölönkadulla - osa 3

Kuluneen viikon tanssihetki kotipihalla siirtyi sunnuntain myöhäisiltapäivään. Olin ollut pitkällä kävelyllä ja sen päätteeksi tein spontaanin harjoituksen leikkimällä nurmipihan varjoisassa päässä. Ensimmäisenä lähtökohtana oli ei-tekeminen tai liikkeen lähteminen hiljaisuudesta. Toisena teemana oli puutarhakalusteiden synnyttämä mielikuva hyvinvoinnista ja sitten lopuksi leikin olkapäistä lähtevällä liikkeellä.

Koreografia ja korona 4 - kriittisiä huomioita

Koronapandemian aiheuttama kriisi vaikuttaa kaikkiin ihmisiin, mutta yksilöllisesti hyvin erilaisilla tavoilla. Vaikka luovan ja kulttuurialan työntekijänä oma työni on vähentynyt ja tuloni ovat pudonneet, ajattelen ettei kriisi kuitenkaan ole vaikuttanut elämäni perustekijöihin.

Taide- ja kulttuurialojen palkat ovat alhaiset ja moni tekee töitä freelancerina usein kotoa käsin. Etätyössä ei ole meille siis mitään aivan erityistä uutuutta eikä epävarmuuden kokemus ole ennestään lainkaan vieras. Ehkä kriisi kuitenkin muistuttaa siitä tai paljastaa sen kuinka vähän meillä on valtaa päättää joistakin työhömme vaikuttavista asioista. Mediassa puhutaan paljon siitä, koska pääsee lentämään ulkomaille. Itse arvostan ilmailun ammattilaisia, mutta minä harrastan lentomatkailua äärimmäisen vähän - syynä on pyrkimys syväekologista elämäntapaa kohti sekä se, että minun ei tarvitse matkustaa ulkomaille.

On hämmentävää huomata, miten tieto tai sen tulkinta ovat hyvin suhteellisia. Uuden ilmiön äärellä tietoa ei ole ja asiantuntijat voivat  olla eri mieltä, mistä on kyse ja miten pitäisi toimia. On pelottavaa, että kyseessä on joillekin ihmisille hengenvaarallinen tauti, mutta kuitenkin yhteiskunta on purkamassa rajoitteita, joilla sen tarttumista on ehkäisty, eikä varsinaista todella toimivaa käytännön ratkaisua arkielämän järjestämiseksi turvallisesti ole esitetty. Nyt jokainen joutuu siis pitämään itse huolta etäisyydestä, jotta ei saisi tartuntaa. Ihmisten viihdyttämisen tarve tai yksinkertainen taloudellinen motiivi ei saisi nousta yksioikoiseksi motiiviksi rajoitustoimia höllennettäessä, koska tauti on keskellämme. Onneksi hallitus on tiedostanut tämän ja toimii terveyden kysymysten lähtökohdista. Mutta mitkä ovat ratkaisut, kun rokotetta ei ole?

Olen varma, että luovien alojen tekijöitä tarvitaan. Tarvitaan myös niitä, jotka eivät näy julkisuuden henkilöinä tai nouse mediakeskusteluihin. Taiteen sisäiseen keskusteluun tarvitaan myös tekijöitä ja välittäjiä. Luovuuden yksi osatekijä saattaa olla voiman löytäminen joustavuudesta vaikeissa oloissa. Silloin kun ollaan hyvin uusien käytäntöjen äärellä tarvitaan aikaa ja taiteen keskustelua. Näistä uusista iduista kulttuuri luo itsensä aina uudelleen unohtamatta aikaisemman luovan työn tuloksia ja käyttömahdollisuuksia.

Oppaan esiintyjäntyö 4 - opas valmistautuu

Opas suunnittelee yleensä esityksensä etukäteen. Erilaiset tietosisällöt ja esittämisen tavat sopivat erilaisille ryhmille. Koreografisen ajattelun näkökulmasta opastuksen tilallisen kuljetuksen ja rytmin suunnittelu on keskeistä.

Itse esittämisen puolesta oman kehon hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Se tarkoittaa omien tarpeiden tiedostamista. Miten osaan ja saan olla "omassa pituudessani" työssäni? Tämä on käytännössä useimmiten äänenhuoltoa, lihashuoltoa ja jännityksen tiedostamiskeinojen hallintaa sekä läsnäolon taitojen kehittämistä.

Tulossa lisää