Vihan kaunis maa

Vihan kaunis maa
Vihan kaunis maa 2013. Kuva Vesa Mellavuo

perjantai 20. helmikuuta 2015

Elämänilosta

Meillä on koko luonnon rikkaus ja ihmisen koko kulttuuriperintö, josta nauttia seikkaillen ja vaalien. Siinä ilon aihetta talven harmauteen.

Aikaisemmassa viestissä pohdin taiteen tekijän kulissimaista roolia. Mitä voisi sanoa fasadin takaa?

Minua innostaa tavallisena ihmisenä ainakin nukkuminen ja kotona oleminen, todelliset ystävät, kävely esim. turvallisella vahvalla jäällä, pyöräily kauniilla hiekkateillä, soutaminen järvellä omaan tahtiin, suomalaiset ja yleensä eurooppalaiset maaseudun monikerroksiset kulttuurimaisemat - esim. hienot kirkkomaisemat, vanhat kaupungit, kulttuurihistoria - erityisesti 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku, puistojen ja puutarhojen maailma, perinnekasvit, itse kasvatettu sekä luomu- ja lähiruoka, Ruotsin historia, Tanska, Skotlanti - erityisesti maan historia, ruotsin kieli, sukututkimus, biedermeier-peilit, kauniit talonpoikaishuonekalut, luonnonsuojelutyö, elämän yksinkertaistaminen, hiljaisuus, taivaan katselu, asioiden tekeminen rauhassa hyvin, sopiva yksinolo, viriketulvan rajoittaminen, kodin siivoaminen rauhassa omaan tahtiin ja oman mielen mukaan, kevään tulo, sisustuslehden selailu, lintujen liikkumisen huomaaminen, näsiöiden kukkimisen odottaminen...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Helmikuun valoa

Elämän tarkoitus on: olla, elää ja asua harmoniassa maan, maiseman ja luonnon kanssa - iloiten; tehdä kohtuudella tarpeellisia hyviä tekoja; tukea toisten olemista.

(esim. Lari Junkkari on hienosti ajatellut ihmisten välisiä suhteita, monet muutkin ovat mielessä)

Herkkänä ihmisenä ihmettelen, miten voisimme tehdä elämästä paljon mielekkäämpää antamalla maailmaan enemmän rauhaa, tilaa, hengitystä ja lepoa. Ihmiset tarvitsevat omaa aikaa, ja sopivasti yksinoloa!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Laskiaisen aikaan

Taiteen tekijä saattaa joutua työssään esittämään menestyvämpää ja vahvempaa kuin mitä arkitodellisuus oikeasti on. Ehkä tämä osittain johtuu myös kulttuurin edelleenkin tyypillisestä lokeroituneisuudesta. Täytyy puhua siitä, minkä toiset hyväksyvät juuri siinä omassa lokerossa. Miten kulttuurikeskustelu ei jäisi raskaaksi suorittamiseksi? Miten sillä olisi yhteys olemisen syvyyteen ja viisauteen?

Kulissien takana elämä on kuitenkin kovin monimuotoista, moniarvoista ja ristiriitaista tai välillä tylsääkin. - Hyvä näin!

Omaan elämääni etsin iloa ja vahvistusta esimerkiksi hienoista kulttuurimaisemista, kiinnostavasta kulttuurihistoriasta ja vanhasta musiikista.

Yhteyden ja ymmärryksen kokemuksia on viisas tukea!