Exposition ensi-illan jälkeen

Kesäkuun esityksissä ja niiden jälkeisissä keskusteluissa tai vieraskirjan kommenteissa kohtaan yleisön reaktiot, huomiot ja ajattelun. On kiinnostavaa, miten eri ihmiset lukevat näyttelyksi koottuja oman elämäni konkreettisia aineksia: valokuvia kotipaikoistani, kotini esineitä, kahden kotini pohjapiirroksia, ajatuksia, eleitäni, tapojani olla esityksessä jne. Toiset elementit avautuvat, toiset jäävät ehkä salaisuudeksi; toiset vieraat pitävät esityksestä - toiset eivät lainkaan.

Esiintyjälle tilanne on haastava, jotta riittävän keveällä mutta herkällä läsnäololla voisi tukea näiden materiaalisten ainesten kokemista. Esiintyjänä minulle on tärkeää olla unohtamatta, että keskeinen kysymykseni oli, miten haluan asettua esille nyt.

Ihmiset ovat tehneet havointoja esityksen rauhoittavuudesta, pehmeästä tämän ajan maskuliinisuudesta, esille asettumisen vaativuudesta ja rohkeudesta... Molemmat Zodiakin yhteisillan esitykset - On Ice ja Expositio - herättävät keskustelua identiteetistä, Expositio erityisesti paikan ja tilan merkityksestä, johonkin kuulumisesta.