Terra - maata näkyvissä / vetäytymisen estetiikka I OSA

TERRA – maata näkyvissä / vetäytymisen estetiikka
10 rukousta maalle

Voit tehdä oman tulkinnan/harjoituksen/rukouksen esityksestä omassa mielessä tai kehollisesti hyvältä tuntuvassa paikassa/maisemassa seuraavan käsikirjoituksen ja ohjepaketin avulla. Käsikirjoitus on Jaakko Simolan tekstimuotoinen näkemys Terra-projektista, jossa työryhmä tarkasteli projektin teemoja kuvaamalla erästä Maisemaa Sisä-Suomessa. Mukana olivat Sanni Priha, Anna Pöllänen, Jaakko Ruuska ja Jouni Tauriainen. Käsikirjoituksen hahmot ovat kuitenkin fiktiivisiä.

Työryhmän työtä tuki Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto. Jaakko Ruuska työskenteli projektissa myös Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston työskentelyapurahan tukemana.


Ohjeita ennen harjoitusta

Maiseman havainnoinnin, rukoustekojen sekä henkisen ja ruumiillisen vetäytymisen/palautumisen eli koko esityksen matkan myötä voit jättää turhat tavarat ja ajatukset tilaan sekä ”maisemoida” sen, voit pukeutua tarpeen mukaan ja antaa liikkeesi muuttua. Voit tehdä esitystekosi kohti sinun Merkityksellistä maisemaasi. Maiseman havainnointi tapahtuu rauhallisessa liikkeessä ja rukoukset puolestaan kukin vuorollaan valitsemassasi hyvältä tuntuvassa pisteessä matkan varrella.


HARJOITUSKÄSIKIRJOITUS - I OSA


PROLOGI ”PILLIMEHU”

Mene Maisemaan. Ota mukaan, mitä todella tarvitset. Tee havaintoja elämäsi oravanpyörästä. Mitä voit jättää lempeästi taaksesi?
[Mies juo pillimehua – imee sen loppuun saakka. Linnut huutavat varoitusääniä]


MAA-HARJOITUS eli X RUKOUS (MAAILMALLE AVAUTUMINEN)

Nainen: entä jos maan kivet ja kalliot TIETÄVÄT ENEMMÄN
[ison tien autot ohittavat näkökentän]

Koreografi: Seison tässä pisteessä ja maan pinta vyöryy kaikkiin ilmansuuntiin horisontin taakse.

Tee jotakin seuraavista:
Anna maan tuntua jalkapohjiesi läpi - antaudu
Peräänny
Vaihda näkökulmaa tai katseen laajuutta
Tervehdi lähellä olevia
Kevennä oloasi ja hengitä
Vajoa hetkeksi paikan päälle juuri tähän!

[Kävelee eteenpäin takaperin tien suuntaa tunnustellen]

Gradun tekijä:
”Tietokirjailija Juha Kuisma viittaa artikkelissaan kirjailija Bruce Chatwiniin, jonka mukaan Australian aboriginaaleilla oli laulureittien eli näkymättömien polkujen järjestelmä. Siinä juuri poluilla merkittiin ihmisen oma alue ja luotiin sosiaalista elämää. Polut tietoineen periytyvät tässä kulttuurissa laulun muodossa. Sana maa tarkoittaa näillä alkuperäiskansoilla viivaa ja polkua. Polkuverkosto liittyy vedensaantipaikkoihin, ja polun varren nimistö on ensimmäisen kulkijan antamaa. Polulla on oma sävel, joka kuvaa maastoa, ja polun omistajaklaanilla on oma alkukertomus eli unitarina. Kuisma viittaa myös hieman vastaaviin eurooppalaisiin oletettuihin järjestelmiin. ”


I RUKOUS ”LINNUT” (LÄSNÄOLO/OLEMINEN)

Mies: entä jos linnut…
[sataa hieman, kertakäyttösadetakki kahisee]

Havainnoi seuraavia asioita:

huulet ja ilo
maan ja taivaan välissä oleva tila
sadetakin sisällä oleminen
linnun sulat

Mies: harjoitin olemista maan ja taivaan välissä


2. MAA-HARJOITUS

Vrt. ed.
Tee jotakin seuraavista:

Anna maan tuntua - antaudu
Peräänny
Vaihda näkökulmaa tai katseen laajuutta
Tervehdi lähellä olevaa
Kevennä oloa ja hengitä
Vajoa hetkeksi paikan päälle juuri tähän!

Koreografi: Ensin on siis globaali ympäristöongelma, joka koskettaa ja huolestuttaa ihan oikeasti minua. Sitten on henkilökohtaisia yksityiselämän pyrkimyksiä ja halu ottaa kantaa asiaan myös ammatillisesti. Seuraavaksi on huomio, että eri asiantuntijat kuten ekopsykologit kertovat, miten yhteys maahan tai yleensä luontosuhde voi vaikuttaa positiivisesti kokemuksiin ja sitä kautta elämäntapoihin. Syntyy tämän harjoituksen pohjalla oleva ehdotus, että kaiken kulttuurin pitäisi rakentua maasuhteelle, jotta se voisi olla syvällisellä tavalla ekologisesti kestävää.
Sitten vien työryhmän perinteisiin Hämeen kulttuurimaisemiin, koska siellä voi eri lailla tavoittaa elämän perustarpeiden yhteyden maahan. Syntyy dokumentaarinen elokuva, joka kuvaa Maisemaa. Se on ensimmäinen dokumentti, toinen on tavallaan meidän kehollisessa muistissamme nyt olevat ja sieltä esiin nostettavat olemisentavat, jotka liittyvät maiseman tai luonnon aistimiseen. Kuva Maisemasta on esittämisen/harjoituksen ohella väline, jonka avulla yritän saada kehoni muistista esiin näitä maayhteysasioita.
Maa ei ole abstrakti symboli. Se on elävä maankamara, josta voit muotoilla esiin myös esityksen.

Nainen: Nyt haluan tietää yhteydet kaikkien mahdollisten maan kestävyyden kantopisteiden välillä.

Toinen mies: On tavallaan ihan sama missä ollaan – voitaisiin olla vaikka Helsingissä – mutta Maisema toimii koelaboratoriona, koska se on havaitsemisen kannalta yksinkertaisempi paikka.


II RUKOUS ”KARHUT” (RYTMIT)

Mies: entä jos karhut...
[aurinko on pian nousemassa, ja valo maisemassa lisääntyy]

Tee havaintoja käsiesi leikistä hengityksesi kanssa joko istuen tai saappaissa seisten – kuljeta kädet
maahan ja ylös
[rukous päättyy päivän postiauton morjestamiseen]

Mies: Harjoitin karhujen lepoa.


III RUKOUS ”HEVOSET” (RUOKA)

Nainen: entä jos hevoset...
[tuuli pyyhkii ohrapeltoa]

Kata pöytä ja syö keskittyneesti jotakin, jonka tunnet kasvaneen maasta.

Nainen: Kiitos, oli hyvää ja paljon!

Toinen nainen: Onko ekologinen ajattelu aikamme uskonto – onko sillä merkitystä.



3. MAA-HARJOITUS

Vrt. ed. – ole energisempi: ala toistaa jotain liikettä maan kanssa ilman että sen muotoa pitää liikaa
miettiä ja suunnitella – tee lempeitä liikkeitä ja nauti työstä



IV RUKOUS ”HAAPAPUUT” (KAUNEUS)

Mies: Haapojen rungot ovat paljaat, keltainen hohtaa sinistä taivasta vasten.
[ruskosuohaukka lentää maiseman yli]

Riisu jotain itsestäsi.

Mies: Harjoitin paljaana olemista.


4. MAA-HARJOITUS

Vrt. ed. - vähäeleinen

Terra - maata näkyvissä / vetäytymisen estetiikka II OSA

HARJOITUSKÄSIKIRJOITUS - II OSA


V RUKOUS ”ILVEKSET” (KEHON JA MIELEN YHTEYS)

[tie mutkittelee maisemassa seuraten vanhoja kulkureittejä]

Koreografi: Olen nähnyt ilveksen livenä yhden kerran elämässäni muutama vuosi sitten. Istuimme keittiön pöydän ääressä, kun joku meistä huomasi, että ilves käveli poispäin pihasta. Se pysähtyi ja kääntyi hetkeksi katsomaan taaksepäin – ehkä meitä ikkunan takana. Sitten se jatkoi pehmeästi askeltaen rauhassa matkaansa. Vetäytyi omaan maailmaansa?

Tanssi eteenpäin ja anna ajatuksen kulkea koko kehosi läpi

Koreografi: Harjoitan kehon ja mielen yhteyttä. [jatkaa edelleen liikettä HUOM.]


VI RUKOUS ”HEINÄT JA … (YSTÄVYYS JA NAAPURUUS)
[kaukaa näkyy tuttu kylä]

Vastaantulija [keskeyttää]: Entä jos heinät...

Ole yhdessä jonkun rakastamasi asian tai ihmisen kanssa. Lähtekää yhdessä jonnekin, missä on
mukavampaa ja helpompi hengittää. Antakaa toistenne olla erilaisia.
Antakaa toistenne kulkea eri rytmiin. Suojelkaa toisianne.
[sateenvarjon alla]

Mies: Harjoitimme yhdessä kulkemista.


5. MAA-HARJOITUS

Nainen: Maastossa olemme samanarvoiset – ystävät ja naapurit. Autan sinua ja sinä autat minua.
[maasto alkaa taas nousta]

Koreografi kävelee sateenvarjon kanssa paikalleen ja sulkee varjon

Tarina Sylvistä: Kuvan tien toisessa päässä on talo, jossa asui Sylvi. Hän asui talossa koko elämänsä - yli 90 vuotta. Sylvi tunsi maan...

Puhe elämän kiinnekohdista

Koreografi: Mietin, mitä minulle tapahtuu Maisemassa, ainakin jos olen yksin. Eikö juuri tämän kehollisen muutoksen pitäisi näkyä esityksen liikkeessä ja olemisen tavoissa, jos väitän maa- eli luontoyhteyden olevan pehmeän kulttuurin rakentamisen yksi perusta? Tässä tulevat kysymykseen ekopsykologian ajatukset luonnon elvyttävyydestä. Voin vastata nyt vain arvaillen: sydämen ja hengityksen rytmi muuttuu, alan havainnoida ylätilaa eli puiden latvuksia tai taivasta ja maan pintaa, katseeni siirtyy kaukonäkymiin ja se saa aikaan eksistentiaalisia aikakokemuksia, hajuaisti aktivoituu, sosiaalisen roolin esittäminen ei ole enää tärkeää (kun ihmisiä on vähän), tunnen paljon liikkumisen suuntia (toisaalta ei niin paljon valintojen tekoa, kun teitä ei ole!) tai kokemuksen siitä, että havaintotodellisuuteni jatkuu pitkälle, en koe epätoivoista yksinäisyyden kokemusta enkä toisaalta massaan hukkumisen positiivistakaan kokemusta.

Tie on aina matka jonnekin, mutta samalla matkanteko on itsessään tärkeää ja kokemus ”olen jo perillä”. Ehkä matka on tässä esityksessä kohti jotain parempaa tai poeettinen ehdotus sen etsimiseksi.
Maa-harjoitus vapauttaa ja palauttaa kokonaisvaltaiseen, mielen ja kehon yhtäaikaiseen havainnointiin, mistä monet ekoajattelun filosofit ovat puhuneet. Perinteisen filosofian ongelmaksihan on nähty dualismi ja ruumiillisuuden unohtaminen tai halveksinta ja sitä kautta abstraktin, matemaattisen ja talousajattelun ylivalta. Ehkä harjoitus kuvaa ainakin teoriassa tai demonstraationa ihmisen ja ympäristön yhteenkuuluvuutta.
Luontokokemus rentouttaa, koska luontoa ei tarvitse arvioida hyvä-huono tai muilla kriteereillä. Luonto vain on ja minäkin saan vain olla ja nauttia olemassaolostani. Vetäytymisen matkalla voin havainnoida ympäristöä juuri näin.


VII RUKOUS ”MESIANGERVOT”
(ASUMINEN) ja
VIII RUKOUS ”MUURAHAISET”
(TYÖ)

Mies: Mikä on homman nimi! Entä jos mesiangervot ja muurahaiset tietävät enemmän...


Asetu asumaan hitaasti, kirjan sivu kerrallaan.

Luetteloi kohtaamasi kasvit.

Anna maiseman liukua ohitse.

Nainen: Eikö vetäytyminen tarkoita pakoa todellisuudesta?

Mies: Tai ehkä asia on juuri päinvastoin. Eikö kulttuurin voisi nähdä osana luontoa. Ihminen on minun mielestäni luontoa!

Koreografi: Niin. Jokainen hetki jona maa pääsee näkyviin kulttuurin alta ainakin sen rinnalle on arvokas, koska se palauttaa meidät olennaiseen.
Ekologisesti kestävän elämän eläminen ei oikeasti voi olla niin vaikeaa – haluan rohkaista ihmisiä omalta osaltani viisaaseen ja hyvältä tuntuvaan toimintaan (tai toiminnasta kieltäytymiseen) luovalla panoksellaan. – homma vaatii maailmalta ainakin sitä, ettei ihminen yritä jatkuvasti miellyttää muita elämällä kulutuskulttuurin kestämättömillä ehdoilla ja ettei ihminen vain jatka pinnallista ja turhanpäiväistä kulttuuri- ja luonnonsuojeluhöpinää sekä ettemme jää liian kiinni narsistisen ihmiskeskeiseen kulttuurihypetykseen? Kyllä kai meidän pitäisi jo suunnilleen tietää, mitkä ovat oleelliset ja reilut elämän jatkuvuuden edellytykset maailmassa. Tarvitaan sivistyksen asennetta, kykyä ja oikeus valita itselle oleellisia asioita sekä sitoutumista yhteiseen hyvään, mutta ihmisten erot huomioiden.
Uskon että tuloksia voi tulla, jos ihmisten arkisissa mielensisällöissä näkyy enemmän oikeaa elämää eli maata, kasveja, eläimiä, aurinkoa, tuulta... Elämänsuojelua ei synny vain teoriassa tai vain teknisillä ratkaisuilla. Elämä on lyhyt ja ainakin minä haluan nähdä ja kokea ennen kuolemaani enemmän hyviä asioita, joista myös oikeasti pidän.
Elämänsuojelu on viisasta itsekkyyttä ja yksinkertaisesti mukavaa & nautinnollista! Yhteys maan kanssa kiinnittää huomiota tähän hetkeen ja hyviin rytmeihin, mistä voi seurata paremmat vastaukset ruuan, puhtauden, liikkumisen ja yhdessäolon kysymyksiin. Kokonaisvaltainen asuminen yhdistää työn ja ympäristön vaalimisen aikaan ja ikuisuuteen.
– Esitys voisi olla dominoefekti – mitä tästä seuraa? Mitä pitäisi tehdä nyt?

Mies: ”Harjoitin työtä ja asumisen ajattelua”

MAA-HARJOITUS JATKUU

Sulje silmät

MAA-HARJOITUS JATKUU

Lukija: Tie nousee mäelle, josta näkyy tulosuuntaan. Kuljemme vähitellenän vanhan riihen seinän viertä metsän ja järven syliin.


IX RUKOUS ”KYYKÄÄRMEET” (MAAN PERINTÖ)

Nainen: Kyykäärme kulkee tien poikki.

Laulu (elämää ajatellen)
On aika kuolla
on hetki aikaa
hetki vain

On aikaa
- kuolen pois
kuolemme pois

[esitys astuu pois tieltä]


EPILOGI

Lukija: Kaikki ovat menneet pois. Tuuli nostattaa ilmoille maan tomua.






LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Osmo Rauhalan näyttely Elämän kirja nykytaiteen museo Kiasmassa 2012

Kiasma-teatterin Esityskomposti nykytaiteen museo Kiasmassa 2012


Davis, Kaarina 2010: Irti oravanpyörästä. Helsinki: Nemo.

Davis, Kaarina 2013: Toisinnäkijän päiväkirja. Hämeenkyrö.

Heiskanen, Irma & Kailo, Kaarina (toim.) 2006: Ekopsykologia ja perinnetieto. Helsinki: Green Spot.

Ingold, Tim 2002: The Perception of the Environment. Essays on livelihood, dwelling and skill. Reprint. London, New York: Routledge.

Kivi, Jussi 2004: Kaunotaiteellinen eräretkeilyopas. Helsinki: Taide, Kuvataideakatemia.

Kuisma, Juha 2005: Kulttuurimaisema kertoo meistä. Maaseudun rakennusperintö. Huomisen vahvuus. Toim. Sanna Schildt. Talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisuja. Uusi sarja n:o 2. Helsinki: Talonpoikaiskulttuurisäätiö, Rakennustieto Oy, 75-83.

Salonen, Kirsi 2010: Mielen luonto. Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki, Green Spot.

Thoreau, Henry David 2010: Walden. Elämää metsässä. Alkuteos Walden or Life in the woods. Suom. Antti Immonen. Helsinki: Kirjapaja.

Vilkka, Leena (toim.) 1996: Ekologiseen elämäntapaan. Helsinki: Yliopistopaino.

Rauhallista Jouluaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!

On aika sytyttää pihalyhtyyn kynttilä!

Tänä vuonna ostin läheisilleni lahjaksi palan suojelumetsää Luonnonperintösäätiön työtä tukemalla.