Olin lopettanut tanssin harrastuksen 1990-luvun jälkipuolella Tampereen Teatterissa esitetyn Peppi Pitkätossu -musikaalin jälkeen. Olin tosin aloittanut yliopisto-opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 1991, mutta varusmiespalveluksen jälkeen jatkoin Helsingin yliopistossa eikä minun ollut enää niin helppo yhdistää harrastusta Tampereella asumiseen ja opiskeluun pääkaupungissa.
Olin jo maisteriopintovaiheessa kun hain uusiin opintoihin Teatterikorkeakouluun. Syksyllä 2000 aloitin siis uuden polun elämässäni. Korkeakoulun vasta remointoidut uudet tilat tulivat opiskelijoiden käyttöön Haapaniemenkadulla Sörnäisissä samaan aikaan tuona syksynä. Talosta tuli puolittain koti seitsemäksi vuodeksi.
Opiskelu tarkoitti tanssinäkemyksen laajentamista. Opiskelijan lukujärjestys oli täynnä ja kandidaattitutkinto oli mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa. Halusin jatkaa maisteriopintojen parissa, mutta valinta oli vaikea - olisivatko tanssijan, koreografin vai esitystaiteen ja -teorian opinnot minulle oikea ratkaisu? Valitsin pitkän harkinnan jälkeen koreografian.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa pohdin museotilan mahdollisuuksia koreografin työn paikkana.
