Levollista talven juhla-aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Museo ja tanssi

Olin tänään mukana UrpanApa -tapahtuman paneelikeskustelussa Ateneumin taidemuseossa. Aiheena oli museo ja tanssi. Teatterikorkeakoulun maisteritutkinnnon opinnäytteen kirjallisessa osassa pohdin museota tanssin tekemisen paikkana. Oli mukava palata pohtimaan kysymystä tänä päivänä.

Museot ovat loistavia paikkoja tehdä havaintoja maailmasta.

Opinnäytteessäni kirjoitin: "Museon ja tanssin tekemiselle ei voi tietenkään löytää yksiä oikeita tai valmiita ratkaisuja. Uusien ratkaisujen tekeminen on juuri se näiden kahden alan luova tehtävä, jota mietitään jokaisessa teossa aina uudelleen. Koen joka tapauksessa museon yhtenä mielekkäänä taiteellisen ja liikkeessä tapahtuvan ymmärtämisen paikkana."

Uskon yö Kangasniemellä

Olin Jukka Ristolaisen kanssa mukana Kangasniemen seurakunnan Uskon yö -tapahtumassa. Ilta oli tanssin tekijälle - ja varmasti kaikille osallistujille - ainutkertainen kokemus. Saan työskennellä hyvin harvoin muusikoiden kanssa. Nyt mukana oli suuri joukko! Nokkahuilut, viulut, huilut, käyrätorvi, sello ja urut soivat suuuressa puukirkossa kauniisti. Monet tutut klassiset kappaleet tulivat eläviksi.

Tapahtuma liittyi Kangasniemen kirkon 200-vuotisjuhlavuoteen. Matti Salosen rakentama kahtamoinen on jo rakenteeltaan erityinen tila.

Seurakunnnan sivulla tapahtuman alkuosaa kuvattiin näin:

"USKON YÖtä - maanlaajuista, seurakuntien yhteistä tapahtumaa vietettiin lauantaina 19.9.2015 yli viidessäkymmenessä seurakunnassa.

VALOJA, VARJOJA, SÄVELIÄ KIRKOSSA

Onni Tullan valaisemassa kirkossa soi musiikki klo 19 kirkonkellojen soiton jälkeen. Paikalliset musiikin ja tanssin taitajat loivat pimenevään syysiltaan koskettavan ja rauhoittavan tunnelman. Mukana olivat Puulan Seutuopiston nokkahuiluyhtye Flauto dolce, Sanna Paappanen, Hanna Kankaanniemi, Anna-Leena Mieskolainen ja Eeva Talvitie-Lehtonen viulu, Antti Lehtonen, sello, Sisko Luukkonen ja Katri Palvimo, huilu, Juha Repo, käyrätorvi ja laulu, Sirkku Tolvanen, laulu sekä tanssijat Jukka Ristolainen ja Jaakko Simola."

Liike yhtenä tulkinnnan muotona kirkossa on ajankohtainen asia. Osallistujien välitön palaute oli nyt positiivista.

Kesän lopulla - Uskon yötä odottaessa

Syyskuussa olen mukana Uskon yö -tapahtumassa Kangasniemen kirkossa. Saan jatkaa kirkossa tanssimista.

Kevään auringossa - Virrestä virtaa

Pälkäneen kirkkokuoron 70-vuotiskonsertti oli viikko sitten sunnuntaina. Iltapäivän konsertista jäi hyvä mieli. Kokemus oli minulle uusi ja ainutkertainen. Positiivista energiaa uhkuvat kuorolaiset ja kuoronjohtaja, hienot virsisovitukset, Marketta Vaismaan kirjoittamat tekstit ja yhteistyö näyttelijäopiskelija Anna Kankilan kanssa tuntuivat hyvää tekevältä ympäristöltä. Pidän Pälkäneen kirkosta. Kirkkosali on lämmin ja juhlava. Omat liiketulkintani kulkivat käytävältä penkkiin, alttaria kohti, ikkunalaudalle, saarnatuoliin, ovia avaamaan ja kuoron joukkoon. Lahjoita Herra perheisiimme -virressä mukana oli kaksi lapsikuorolaista tekemässä kanssamme "perhekuvia".

Palaute on ollut hyvää.

Virrestä virtaa

Olen mukana Pälkäneen kirkkokuoron 70-vuotisjuhlakonsertissa su 3.5. klo 15. Tehtäväni on tulkinta liikkein. Olen ensimmäistä kertaa kirkossa tanssija-koreografin työroolissa.

Konsertin esiintyjät

Pälkäneen kirkkokuoro, seurakunnan lapsikuoro, johtaa Ritva Huomo
Esa Toivola, urut ja piano
Arja Nuuttila, Ulla Terva, viulu
Marketta Vaismaa, tekstit
Anna Kankila, tekstien tulkinta
Jaakko Simola, tulkinta liikkein

Suomessa esimerkiksi Marja-Sisko Pohjola on tanssinut kirkossa ja tehnyt rukoustanssia. Hänen mukaansa "Tanssi antaa väylän tutkia ihmistä ja elämää monista katselukulmista. Sanoja ei aina tarvita. Liike on elämässämme läsnä syntymästä kuolemaan. Jo hengityskin liikuttaa meitä. Keho ajatuksineen ja tunteineen on monipuolinen ja muuttuva kokonaisuus suhteessa ikään, aikaan ja paikkaan." (Liitos 4/2014)

Elämänilosta

Meillä on koko luonnon rikkaus ja ihmisen koko kulttuuriperintö, josta nauttia seikkaillen ja vaalien. Siinä ilon aihetta talven harmauteen.

Aikaisemmassa viestissä pohdin taiteen tekijän kulissimaista roolia. Mitä voisi sanoa fasadin takaa?

Minua innostaa tavallisena ihmisenä ainakin nukkuminen ja kotona oleminen, todelliset ystävät, kävely esim. turvallisella vahvalla jäällä, pyöräily kauniilla hiekkateillä, soutaminen järvellä omaan tahtiin, suomalaiset ja yleensä eurooppalaiset maaseudun monikerroksiset kulttuurimaisemat - esim. hienot kirkkomaisemat, vanhat kaupungit, kulttuurihistoria - erityisesti 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku, puistojen ja puutarhojen maailma, perinnekasvit, itse kasvatettu sekä luomu- ja lähiruoka, Ruotsin historia, Tanska, Skotlanti - erityisesti maan historia, ruotsin kieli, sukututkimus, biedermeier-peilit, kauniit talonpoikaishuonekalut, luonnonsuojelutyö, elämän yksinkertaistaminen, hiljaisuus, taivaan katselu, asioiden tekeminen rauhassa hyvin, sopiva yksinolo, viriketulvan rajoittaminen, kodin siivoaminen rauhassa omaan tahtiin ja oman mielen mukaan, kevään tulo, sisustuslehden selailu, lintujen liikkumisen huomaaminen, näsiöiden kukkimisen odottaminen...

Helmikuun valoa

Elämän tarkoitus on: olla, elää ja asua harmoniassa maan, maiseman ja luonnon kanssa - iloiten; tehdä kohtuudella tarpeellisia hyviä tekoja; tukea toisten olemista.

(esim. Lari Junkkari on hienosti ajatellut ihmisten välisiä suhteita, monet muutkin ovat mielessä)

Herkkänä ihmisenä ihmettelen, miten voisimme tehdä elämästä paljon mielekkäämpää antamalla maailmaan enemmän rauhaa, tilaa, hengitystä ja lepoa. Ihmiset tarvitsevat omaa aikaa, ja sopivasti yksinoloa!

Laskiaisen aikaan

Taiteen tekijä saattaa joutua työssään esittämään menestyvämpää ja vahvempaa kuin mitä arkitodellisuus oikeasti on. Ehkä tämä osittain johtuu myös kulttuurin edelleenkin tyypillisestä lokeroituneisuudesta. Täytyy puhua siitä, minkä toiset hyväksyvät juuri siinä omassa lokerossa. Miten kulttuurikeskustelu ei jäisi raskaaksi suorittamiseksi? Miten sillä olisi yhteys olemisen syvyyteen ja viisauteen?

Kulissien takana elämä on kuitenkin kovin monimuotoista, moniarvoista ja ristiriitaista tai välillä tylsääkin. - Hyvä näin!

Omaan elämääni etsin iloa ja vahvistusta esimerkiksi hienoista kulttuurimaisemista, kiinnostavasta kulttuurihistoriasta ja vanhasta musiikista.

Yhteyden ja ymmärryksen kokemuksia on viisas tukea!