Vihan kaunis maa

Vihan kaunis maa
Vihan kaunis maa 2013. Kuva Vesa Mellavuo

maanantai 21. marraskuuta 2016

Asumisesta ja rakentamisesta

Asuminen tarkoittaa hetkeä, kun kuu näkyy kauniisti kotikadun päästä. Se on ilmoilla olevaa saunan tuoksua illalla. Se on läheisen kirsikkapuun kukkimisen ihastelua. Se on kiipeämistä läheiselle korkealle paikalle katsomaan taivasta.

Asuminen tarkoittaa valon hienovaraista muutosta päivän aikana kun se tulvii asunnon ikkunoista sisään. Se on kasvilavan ihastelua ja pöydän kauniin kattamisen tarkkuutta, vaatekaapin järjestämistä ja nautinnollista astumista suihkun alle tai tanssihetkeä puistossa meditoidessa.

Asuminen tarkoittaa tietoisuutta toisten nukkumisesta toisessa huoneessa. Se on ikkunalaudan kynttelikön sytyttämistä toisten iloksi, hiekkakäytävän haravoimisen rytmistä ja vähittäisestä etenemisestä nauttimista tai ikkunan paikkamaalausta. Se on toisten työn seuraamista, itselle tärkeän asumisen kokemisen jakamista naapurin kanssa, itselle huomaamattomaksi jääneen muistomerkin tai historiallisen jäänteen löytämistä, hautausmaalla kävelyä tai kotipihan kasvilajien tunnistusta. Se on iloa lähitalon kauneudesta tai sen katsomisesta uudesta kulmasta.

Miten nämä näkyvät rakentamisesta puhuttaessa ja yhteisestä rakentamisesta päätettäessä?! Näissähän juuri toteutuu elämän koreografia.

torstai 17. marraskuuta 2016

Osaamisesta

Aina silloin tällöin kollegoiden kesken puhumme ammattiosaamisesta ja erityisesti siitä mihin tekniikkaan kukin koreografi tai esityksen tekijä työnsä perustaa.

Minä olen harrastanut lapsena balettia, opiskellut nykytanssia ja tehnyt jonkin verran joogaan perustuvia harjoituksia osana arkeani. Viime vuosina esityksen konkreettinen teko on perustunut kirjallisen käsikirjoituksen tekemiseen. Tanssijana tai esiintyjänä koen olevani parhaimmillani rajatun improvisaation yms. muodossa, mikä antaa tilaa hyvin elävälle havainnon teolle tilanteessa. Viime aikoina olen pohtinut, olisiko hitausliikkeen tuominen oman slow-henkisen toiminnan kuvaamiseen motivoitua.

Ajattelua ammennan kansatieteen, taidehistorian ja museologian opinnoistani. Seuraan jonkin verran kulttuuriperintöalan keskustelua ja erityisesti sitä mitä maisemantutkimuksessa tai kulttuuriympäristöntutkimuksessa tehdään. Ympäristöestetiikka voi olla myös innostavaa. Tunnen paikkasidonnaisen taiteen käytäntöjä sekä teoriassa että käytännössä.

Olen työskennellyt reilut kymmenkunta vuotta museo-oppaana, mikä on opettanut esittämisen, puhumisen, keskustelun ja kohtaamisen taitoja.

Koreografi ja kuitenkin paljon muuta

Ainakaan omalla kohdallani ammattinimike koreografi ei kerro kovin tarkasti millaisten asioiden parissa olen tai haluaisin olla.

Olen kiinnostunut erilaisista maisemista ja kotipaikoista, niihin liittyvästä kulttuurihistoriasta sekä kokonaisvaltaisesta ja tasapainoisesta elämän järjestämisestä näiden kanssa tai kokemisen tuoman tiedon/taidon avulla.

Minulle ihanne olisi tilanne, jossa ympäristön rakentamisessa säilytettäisiin aina luonnon ja kulttuurin moninaisuus niin laajasti kuin mahdollista. Maisema ja kulttuurihistoria on nautinto tuoda kiinteäksi osaksi muutakin arkielämää.

Eilen osallistuin Kulttuuriympäristön neuvottelupäiville Hämeen linnassa. Seminaarin aiheet liittyivät monin eri tavoin omaan kirjoitustyöhöni. Päivä synnytti paljon ajatuksia paikkoihin liittyvistä merkityksistä, jotka tuovat syvyyttä elämään.

torstai 10. marraskuuta 2016

Aineetonta kulttuuriperintöä löytämässä.

Olin eilen kuuntelemassa Elossa-seminaaria aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja erityisesti sen luontoon liittyvistä kysymyksistä. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta saa myös suomalaiset pohtimaan yhteisöissään, mistä monen laatuisista ja eri mittakaavoissa tapahtuvista perinteistä me nautimme. seminaarissa oli useita hyviä esimerkkejä iloa antavasta toiminnasta.

Minulle liikkumisen, maisemassa viipymisen ja ympäristön kokemisen yhteydet kiinteästi omaan identiteettiin ovat olennaisia kysymyksiä tässäkin vaalimisen kehyksessä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Maiseman merkitys - kun katselen lintuja lumen keskellä

Päivän lehdessä uutisoitiin Euroopan maisemien arvottamisesta ihmisten someen lähettämien kuvien avulla.

Hyvät maisemat voivat silti olla myös ihmisten omia kotipaikkoja (joita varmaan niitäkin kuvataan someen). Tavallaan kaikki maisemat kantavat ihmisten kokemusta ja koettua historiaa. Avautuminen tälle kokonaisvaltaiselle ymmärrykselle on pääsy merkitykselliseen yhteyteen. Maiseman arvon mittaaminen määrällisinä käyttölukuina on vain yksi, suhteellisen kapea näkökulma.

Oikeastaan kiinnostavia ovat myös ne paikat, joita ei kuvata paljon tai kenties ei lainkaan ja jotka koetaan äärimmäisen tavallisina tai vaikeasti kuvattavina. On myös mahdollista, että erityisen rakasta asiaa kaikki ihmiset eivät aina halua edes jakaa missään esittämisen muodossa.