Expositio - asettumattomia rakenteita I Ajatuksia ennen esitystä

Olen tekemässä uutta esitystä, mikä on aina yhtä outoa ja jännittävää. Hienoa on kuitenkin se, että saan tehdä esityksen tekijän työtä - nyt Z-in-motion -festivaalille Kaapelitehtaalle.

Tavoitteena on tällä kertaa löytää merkitystä näyttelynomaisen esityksen tai esityksellisen installaation kehyksessä. Teemme työryhmänä tilan, jossa yleisö ja minä voimme tahoillamme pohtia yksilön rakenteiden syntyä ja esille asettamisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuttakin. Esimerkkinä ovat minun valitsemani omat ainekseni. Puhun tässä yhteydessä subjektista ja subjektin rakenteista, koska haluan korostaa tilan aktiivista tekijää - sen virittäjää ja siihen asettujaa. En halua olla vain katseen kohde tai passiivinen objekti vaan mietin aktiivisesti itse, miten asetun esille. Kysely on osa esityksen luonnetta. Voin kuitenkin etsiä ja löytää vain joitakin tapoja lähestyä tällaista esille asettumisen kyselyä. Esityksen kokijat voivat luonnollisesti löytää siitä omia merkityksiään.

Ei-fyysisiä itseen kiteytyneitä kulttuurisia rakenteita ei saa tilalliseen muotoon muutoin kuin valitsemalla sellaisia aineksia, jotka voivat paljastaa näitä yksilön kuulumisia isompiin yhteyksiin: paikkojen sosiaalisiin ja tajunnallisiin käytäntöihin. Kysymys onkin siitä, miten voin tilallistaa itseni virittämällä esityksen liikkeen ja muiden sen kanssa tasa-arvoisten elementtien avulla - ja näin ikään kuin asumalla - uutta esitystä. Esityksen elementit ovatkin tällä kertaa suhteellisen realistista todistusaineistoa minun historiani elämismaailmasta. Esitys rakentuu nimenomaan ainesten väliselle suhteelle, niiden rinnakkaisuudelle.

Käytännössä olen nyt työskennellyt valitsemalla muutaman kotini esineen ja ottamalla valokuvia sellaisista paikoista, joissa olen elänyt pitkään. Monet näistä paikoista ovat varmasti olleet tai ovat edelleen hyvin tärkeitä, mutta nyt olen työprosessin aikana huomannut myös, että jotkut valituista eivät niin helposti saakaan aikaan liikettä minussa. Ehkä tarvittaisiin paljon enemmän aikaa tutkia omaa suhdetta paikkoihin ja omaan rakentumiseen. Joka tapauksessa näissä valokuvien avaamissa eletyissä ja koetuissa tiloissa olen erilaisissa sosiaalisissa kohtaamisissa ja toistuvissa käytännöissä muotoillut itseäni ja tullut muotoilluksi. Eikä tämä tällä kertaa tilojen kautta jäsentyvä ja esiintuoma olemukseni muutos tietenkään ole päättynyt. Minusta on ollut aikaisemminkin hauska ajatella itseä jatkuvana toisiinsa liukuvien tilojen sarjana. Esitys on yksi sarjan osa.

Tilat ja paikat ovat olleet aina tärkeitä minulle. Niiden kautta pääsen kiinni keskeisiin olemisen kysymyksiin, jotka liittyvät myös aina väistämättä kehollisuuteen ja tajuntaan. Tämän esityksen teossa käsitteellisyys on kuitenkin selvä lähtökohta ja tila esitetään hyvin kuvallisesti.

Esityksen liike tulee olemaan yksinkertaisia ja arkisia tekoja, elettyjen tilojen pieniä jälkiä minussa, niiden havainnointia nyt-hetkessä tai jonkinlaisia viitteellisiä rekonstruktioita joistain tavoistani, ehkä myös muistini rakenteista tulleita muita aineksia tai kommentteja valittuihin valokuviin ja esineisiin. Ennen kaikkea se tulee ilmeisesti olemaan olemukseni pientä muutosta esityksen kuluessa. Sijoitan teot kahden kotini pohjapiirrosten päälle.

Esitystä tehdessä olen aina pienessä värisevässä liikkeessä. Tavallaan kaikki havainnot kulkevat esityksen suuntaavuuden mukaan. Esimerkiksi jokin esityksen elementin väri voi tuoda assosiaatioita omasta historiasta. Esityksen teko on aina havainnon tekoa omien rakenteiden liikkeestä.

Tällä kertaa yritän harjoitella työn aiheuttaman stressin vähentämistä ja kiinnittymistä entistä enemmän itselle tärkeisiin asioihin, vaikka mielessä voi toki olla paljon asioita, joita on vaikea hallita. Minulle tuntuvat nyt hyvin riittävän erityisesti liikkumattomat valokuvat. Hyvin motivoivaa on myös työskentely mukavan työryhmän kanssa. Valosuunnittelija Anna Pöllänen ja dramaturgi Maria Kilpi ovat hyviä kollegoita.

On siis erityisen mukava antaa paljon aikaa esitystilan suunnittelulle ja valokuvien valinnalle, vaikka tässä esityksessä vielä pidän kiinni esiintyjän olemassaolosta. Minusta olisi myös hyvä oppia katsomaan esityksen tekoa juuri rauhallisena havainnoimisena: "nyt tuntuu tältä, nyt olen tällaisen kysymyksen äärellä". Voihan se olla sitten valokuvainnostuksen rinnalla vaikka huomio, että en osaa jotain tiettyä asiaa tai että en ole kiinnostunut jostain esityksen elementistä. Tai sitten se voi olla sen hyväksymistä, että lyhyessä ajassa muun työn rinnalla ei vain saa aikaan niin paljon kuin toivoo tai että suhteellinen fyysinen pysähtyneisyys on vallitseva olemisen tapani juuri nyt. Tästä en tosin ole aivan varma. Olisiko niin, että juuri valokuvat ja ajatukset pysäyttävät minut.

Esityksen muoto myös yllättää itsen. Vaikka olisin kuinka analyyttinen, en pysty hallitsemaan kaikkia esityksen merkitysmahdollisuuksia. Yllättäen tuon esille asioita, joita en ole erityisesti ajatellut. Tämä on hieno asia ja mukava huomata taas uudelleen!

Esityksen tekemisen perusta

Minulle ominainen esityksen teon lähtökohta on suunnitella tiloja, joissa sen kokijan ja tekijän on mahdollista havainnoida kaikkia mahdollisia tilaan virittyviä maailman ilmiöitä ja rakentaa näin maailmasuhdettaan. Ajattelen esityksen tekemisen asumisena alati liikkuvissa merkitysrakenteissa.

Haluan sitoutua tekemisessäni eettisesti, ekologisesti, esteettisesti ja aistillisesti kestävän ja vastuullisen elämäntavan rakentamiseen. Keskeisenä työn kehyksenä ja aihepiirinä on ollut jo pitkään eletyn ja koetun tilan merkityksellinen kohtaaminen. Haluan uskoa vastuulliseen moniarvoisuuteen ja vaalia erityisesti rikasta rakennettua ympäristöä.