Eilen vietettiin Suomen luonnon päivää. Harjoitin tanssia sunnuntai-iltapäivän hetkessä kerrostalopihani jalavien alla. Kiitollisuus kesästä sävytti työsessiota. Työskentely oli samalla yksityistä mietiskelyä hengitykseen keskittymisen tukemana.
kukaan ei istu puutarhakalustossa
Hengitä siis tässä
kun vihreys vielä vallitsee
lehvästö koskettaa sinua
väreilet runkojen väleissä
puhalluksia, helpottava huokaus
tuulenvire pihalla
väsymättömät anteliaat kädet
Anna niiden nostaa sinut
juhlaan ja iloon, yllätyksiin
toteamuksia - niin kuin
linnut jotka vaihtavat paikkaa
ikkuna on raollaan ja
liike jatkuu loputtomiin
Pyyhit puhdasta ilmaa
harjoitat ilman liikutusta
hoivaat sydäntäsi ja ystävyyttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti