Vihan kaunis maa

Vihan kaunis maa
Vihan kaunis maa 2013. Kuva Vesa Mellavuo

lauantai 22. lokakuuta 2016

Oman työn merkityksestä

Olin perjantaina mukana keskustelemassa tanssitaiteilijoiden kanssa erilaisista merkityksiin liittyvistä kysymyksistä. Jo tätä ennen olin hiljattain miettinyt esimerkiksi tämän oman blogin kirjoittamisen mielekkyyttä.

Kirjoittaminen toimii itselle muistutuksena siitä, mikä on tärkeää. Samalla se on tietysti keino välittää työni jossain muualla kohdanneille lisätietoa. Silti blogilla on muitakin merkityksiä. Toivon että se olisi paikka, jonka kautta joku toinen voi löytää yhteyden eli käytännössä lähinnä ajatusten linkkejä uusiin hyviin näkökulmiin. Tässä blogissa kysymyksenä on jo nimen mukaisesti löytää omista taiteen ja kulttuurin näkökulmistani hyvän asumisen käytännön edellytyksiä ja väyliä luoda ymmärrystä tällaisesta asumisesta laajassa merkityksessä.

On aivan selvää että monet ympärillämme olevat pienet tai suuret ongelmat ja toimimattomat käytännöt voivat ahdistaa ja masentaa syvästikin. Vaikka kuinka haluan hyvää, arjen kokemukset ja median viestit voivat lyödä henkisesti maahan, vaikka myös ilon aiheita tulee. Vahingossa ja tietämättämmekin aiheutamme vahinkoa ympäristölle.

Lopulta kaikkein tärkeintä elämässä ovat hyvät ihmissuhteet - kaikki toiset ystävinä - ja ilo maailman kauneudesta sekä elämänmakuisesta ja omien arvojen mukaisesta hyvästä työstä. Viime aikoina olen liittänyt sähköpostini allekirjoitukseen moton "Mitä teit (tai olit tekemättä) tänään luonnon ja kestävien elämäntapojen puolesta?" Olen myös kokeillut ottaa mukaan luonnon ja kestävien elämäntapojen väliin "rikkaan kulttuuriympäristön". Viime aikoina rauhan ja väkivallattomuuden kysymykset ovat myös pinnalla.

Riittämättömyyden ja masennuksen hetkinä on ehkä ajateltava: Miten voin tänään auttaa itseäni tekemään konkreettisesti jonkin teon, joka tukee itsen ja toisten oikeasti merkityksellistä elämää juuri nyt. Miten luodaan rauhaa ja anteeksiantoa sekä käytännöllisesti kohtuuteen perustuvaa nautintoa elämästä!

Minä olen lapsesta lähtien rakastanut kauniita maisemia ja vanhoja rakennuksia niihin liittyvine merkityksineen. Maisema tarkoittaa minulle ympäristöä johon olen yhteydessä, ei vain yhtä näkymää. Haluan omassa työssäni etsiä hyvää näistä asioista. On selvää että ns. länsimaissa asuva ihminen on väistämättä yhteydessä moniin elämän järjestämisen huonoihin käytäntöihin voimatta aina edes juuri vaikuttaa niihin. Silti on pakko toivoa ja luottaa!

Miten voimme rakentaa jo vieressämme sellaista elämää, jossa arvostetaan toisten ihmisten ainutkertaisuutta ja henkilökohtaisia tarpeita tuputtamatta vain omia vastauksia ja jossa toisten elämää kunnioitetaan hyvin syvällä tavalla. Asioita ei voida ratkaista vain yksinkertaistetun tieteellisen ja teknisen välineistön avulla vaan tarvitaan henkisiä asennoitumisen keinoja ja aivan käytännöllistä tietoa asioiden monimutkaisista vaikutussuhteista arjen tekemisen tasolla. Sellaista tietoa joka on kaikkien saatavissa ja ymmärrettävissä.

Miten voin toimia viisaasti yksinkertaisen käytännöllisellä tavalla menettämättä tajua kokonaisuuksista ja tallomatta toisten - ihmisten ja ympäristöjen - arvokasta olemista. Blogi voinee toimia ainakin eräänlaisena rukouksena ja hätähuutonakin. Se on sellaisenaan riittävä.

Oma ymmärrys ja tieto on rajallista. Onko jossakin joku toinen joka voi liittyä auttamaan ja vaikka yhtyä rukoukseen.

Ei kommentteja: