Viime viikkoina olen harjoittanut tässä hetkessä olemista ja kiitollisuutta siitä, mitä omassa tekemisessä tapahtuu vaikkapa yhden päivän aikana. Harjoittelen hyväksymään asioiden tapahtumisen prosessiluonnetta. Tärkeintä on että työ ja teot etenevät jollain tavalla ja että se tuntuu mielekkäältä itse tekemisen aikana. Harjoitan kärsivällisyyttä mutta myös nautintoa.
Onko hyvä olla tässä pisteessä ja hyväksyä se missä vaiheessa eri asioiden suhteen on?!
Kaikkea ei voi tehdä, on valittava, ja jonkun tekemisen jättäminen kokonaan voi toisinaan olla viisautta, esimerkiksi esteettisen kestävyyden kannalta. Asioiden täytyy saada kypsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti