Kylästä tai kaupungista tekee inhimillisesti turvallisen tuntuisen, hyvän ja kiinnostavan paikan se, että siellä näkee ihmisten tekevän mielekkäitä arkisia töitään rinnakkain. Kun näen puutarhurin tai rakentajan työssään, koululaiset havainnoimassa ympäristöä, virkamiehen menossa toimistoonsa, suunnittelijan työpöydän takana tai jonkun muun, minulle tulee positiivinen mieli. Eikä kyseessä tarvitse olla palkkatyö - keskittyneiden askareiden toimittaminen on itsessään mukavaa seurattavaa.
Kun kaupunkien rakentamista perustellaan ja kuvaillaan uutta, haaveena median teksteissä on useimmiten nautinto katukahviloista. Ne ovatkin monelle ihmiselle mukava paikka, mutta toivoisin kyllä hieman monimuotoisempaa kuvaa hyvästä kaupungista. Elämä itsessään ja sen järjestäminen on innostavaa, eivät vain myytävät tuotteet tai esitykset. En halua että arjen työt siirretään kokonaan keskustojen ulkopuolelle.
Ehkä joku suomalainen kunta tai kaupunki voisi tehdä tilaa myös hitaan ympäristön muutoksen paikkana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti