Toivon suomalaisessa rakentamisessa entistäkin huolellisempaa harkintaa, millaisille paikoille uusia taloja tehdään. Minulle maiseman ja talon yhteys on hyvin tärkeä kokemus. Ennen teollisen rakentamisen aikaa perinteiset rakentamistavat edellyttivät, ilmeisesti jo teknisesti, rajatuille paikoille rakentamista. näin säästyi maisemia ja hieman koskemattomampaa luontoa lähellä. Jotain samansuuntaista olisi ehkä hyvä miettiä tässäkin ajassa.
Tuon esille kriittisiä ajatuksia järvien ja meren rantojen rakentamista kohtaan. Rannoilla ne ihmiset, joiden talo avautuu vettä kohti, voivat nauttia yhteydestä maisemaan, mutta ainakin tiivis rintama rakennuksia rantaviivan läheisyydessä sulkee varsinkin korkean rakentamisen yhteydessä muiden asumisen paikkojen näkymät. Maaston muotojen seuraaminen ja näkymien avautumisen limittäminen taloista tarjoavat joitakin mahdollisuuksia.
Sijoituksen pohdinnassa yhteys keholliseen viisauteen on ensiarvoisen tärkeää. Maaseudun ja kaupunkien rakentamisperinteissä on eroja siinä, miten maisema ymmärretään ja koetaan. Tämä on luonnollisesti otettava huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti