Kesän aikana on syntynyt mediakeskustelua kaupunkitilan käytöstä. Keskeinen konkreettinen esimerkki on ollut Helsingin Senaatintorin käyttö terassina. Mielipiteet ovat jakautuneet tämän asian suhteen.
Keskustelun eri näkökulmat ja elementit saavat minut pohtimaan, pitäisikö kaupunkitilan erilaisia käyttötapoja analysoida ja tältä pohjalta rytmittää entistä taitavammin. Tapahtumaistaminen ei välttämättä ole ainoa keinoa motivoida kaupunkitilan kokemuksellista merkitystä. Voiko sama tila olla välillä "hiljaisena tilana" tai ohikulkupaikkana merkityksellinen ja välillä aktiivisen toiminnan kautta sitä?
Vuosikymmeniä sitten rakennettiin paljon tiloja, joissa tehtiin arkisia asioita mutta jotka silti juhlivat elämää arkkitehtuurin laadun avulla. Posti tai pankki oli vaikuttava rakennustaiteellinen elämys. Ehkä moni työpaikka oli tilallisesti kiinnostava.
Olisi outoa ajatella, että elämä jakaantuisi mustavalkoisesti latteaan tehosuorittamiseen ja viihteelliseen elämysmaailmaan, jossa on kivat kulissit. Kokemuksellisesti rehellinen, kaunis ja tervettä ylpeyttä herättävä elämän ympäristö tukisi varmasti kokonaisvaltaista hyvinvointia usein paljon paremmin kuin monet siihen erikseen kohdistetut paikkaavat toimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti