Aina silloin tällöin kollegoiden kesken puhumme ammattiosaamisesta ja erityisesti siitä mihin tekniikkaan kukin koreografi tai esityksen tekijä työnsä perustaa.
Minä olen harrastanut lapsena balettia, opiskellut nykytanssia ja tehnyt jonkin verran joogaan perustuvia harjoituksia osana arkeani. Viime vuosina esityksen konkreettinen teko on perustunut kirjallisen käsikirjoituksen tekemiseen. Tanssijana tai esiintyjänä koen olevani parhaimmillani rajatun improvisaation yms. muodossa, mikä antaa tilaa hyvin elävälle havainnon teolle tilanteessa. Viime aikoina olen pohtinut, olisiko hitausliikkeen tuominen oman slow-henkisen toiminnan kuvaamiseen motivoitua.
Ajattelua ammennan kansatieteen, taidehistorian ja museologian opinnoistani. Seuraan jonkin verran kulttuuriperintöalan keskustelua ja erityisesti sitä mitä maisemantutkimuksessa tai kulttuuriympäristöntutkimuksessa tehdään. Ympäristöestetiikka voi olla myös innostavaa. Tunnen paikkasidonnaisen taiteen käytäntöjä sekä teoriassa että käytännössä.
Olen työskennellyt reilut kymmenkunta vuotta museo-oppaana, mikä on opettanut esittämisen, puhumisen, keskustelun ja kohtaamisen taitoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti