Asuminen tarkoittaa hetkeä, kun kuu näkyy kauniisti kotikadun päästä. Se on ilmoilla olevaa saunan tuoksua illalla. Se on läheisen kirsikkapuun kukkimisen ihastelua. Se on kiipeämistä läheiselle korkealle paikalle katsomaan taivasta.
Asuminen tarkoittaa valon hienovaraista muutosta päivän aikana kun se tulvii asunnon ikkunoista sisään. Se on kasvilavan ihastelua ja pöydän kauniin kattamisen tarkkuutta, vaatekaapin järjestämistä ja nautinnollista astumista suihkun alle tai tanssihetkeä puistossa meditoidessa.
Asuminen tarkoittaa tietoisuutta toisten nukkumisesta toisessa huoneessa. Se on ikkunalaudan kynttelikön sytyttämistä toisten iloksi, hiekkakäytävän haravoimisen rytmistä ja vähittäisestä etenemisestä nauttimista tai ikkunan paikkamaalausta. Se on toisten työn seuraamista, itselle tärkeän asumisen kokemisen jakamista naapurin kanssa, itselle huomaamattomaksi jääneen muistomerkin tai historiallisen jäänteen löytämistä, hautausmaalla kävelyä tai kotipihan kasvilajien tunnistusta. Se on iloa lähitalon kauneudesta tai sen katsomisesta uudesta kulmasta.
Miten nämä näkyvät rakentamisesta puhuttaessa ja yhteisestä rakentamisesta päätettäessä?! Näissähän juuri toteutuu elämän koreografia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti