Taide voi parhaimmillaan suojella ja kantaa meitä - sekä henkisesti että ruumiillisesti! Se voi herättää halun elää omannäköistä arkielämää kaikkine osatekijöineen, aidosti ja rehellisesti. Se voi olla pyrkimystä sydämen viisauteen ja tämän avulla yhdenlaisen henkisen juhlan tunnelmiin.
Minä etsin maailmasta poeettisuutta ja syvähenkisyyttä, vaikka ne tuntuvat kenties jonkun mielestä suurilta sanoilta. Luova tekeminen muistuttaa ja sallii olemaan läsnä sellaisena kuin ihminen yksilönä on. Samalla se kehottaa avaamaan aistit ja ajattelun tässä hetkessä - välillä leikkisästi ja toisaalta hyvin vakavasti. Vastaavasti runollisuus asenteena avaa yhteyden ajallisuuden ja ikuisuuden kokemiseen. Kuunteleva ote muistuttaa konkreettisesti siitä, miten hyvä on seurata esimerkiksi omaehtoisen työprosessin orgaanista rytmiä. Itsenäinen luovuus antaa minusta myös mahdollisuuden kodin ja kotoisuuden rakentamiselle tai vaalimiselle, syvemmän suhteen rakentamiselle eri asioiden välille.
Luin hiljattain jonkun toisen ajatuksen siitä, miten poeettisuus tuo esiin juuri ainutlaatuista yksilöllistä kokemusta kun taas symbolit kommunikoivat valmiita jaettuja merkityksiä. Luovassa tilassa on hyvä olla ymmärryksen tai sanoittamisen rajalla tai sen toisella puolella.
Minulle taide on yksilön ainutkertaisen erilaisuuden oikeutta kasvaa omannäköisekseen - omaksi itseksi kaikessa valoisuudessaan. Se on minulle yhtäläisellä tavalla myös paikallisuuden arvon kunnioittamista. Saan nauttia kuulumisesta maisemiini ja niiden kantamiin kertomuksiin tai tunnekokemuksiin.
Paikallisilla kulttuureilla on luullakseni aika usein jokin hiljaisen kuuntelun laatu. Niiden ei tarvitse pitää melua esimerkiksi muutoksesta ainakaan itseään varten - säilymistään varten ehkä kyllä?
Aloin lukea hiljattain uudelleen Gaston Bachelardin kirjaa Tilan poetiikka. Siinä on sellaista eurooppalaista henkistä perintöä, jonka haluaisin herättää uudelleen eloon myös Suomessa. Tilan merkitys ei rajoitu sen tylsän käytännölliseen tulkintaan vaan kirja avaa huikean spektrin tiloihin liittyvien kokemusten ja muistojen kerroksellisuudesta.
Uskonnon tai henkisyyden/hengellisyyden harjoittamisessa on kyse ihmisenä olemisen keskeisimpien kysymysten käsittelystä ja suuren yhteyden kokemisen jakamisesta, ainakin symbolisella tasolla. Taide on yhtä kokonaisvaltaisen tilan virittämistä ja jakamista vaikkakin yleensä toisissa muodoissa.
Luovuudessa on kyse pääsemisestä yhteyteen itselle olennaisen ja merkityksellisen kanssa. Sosiaaliset suhteet eivät suinkaan aina tue tätä. Kuka kysyisi useammin, mikä toisista tuntuu oikeasti hyvältä?!
Katselen vastapäisten talojen monimuotoisia peltikattoja savupiippuineen. Varis kävelee katolla ja lentää välillä uuteen paikkaan. Piha on hiljentynyt harmaana sunnuntaipäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti