Esityksen puhe ti 20.5.2008 klo 19
Hyvät näyttelyvieraat!
Me asumme kulttuuria - ja kulttuuri asuttaa kehojamme. Ne kietoutuvat, kasvavat ja kuuluvat yhteen. Kulttuuri sisäistyy minuun kohtaamisissa maailman kanssa usein lähes huomaamatta, mutta minulla on myös mahdollisuus valita itseni aineksia.
Minä asun liikkuvia rakenteitani. Olen jatkuvassa kasautumisen ja järjestäytymisen tilassa: uudet ja vanhat ainekset hakevat minussa paikkaa ja merkityksiä; ne tarttuvat tai hioutuvat toisiinsa. Voisi ehkä sanoa, että minuuteni on erilaisten liikelaatujen sisäkkäisyyttä. Ne ovat lomittain, vierekkäin ja peräkkäin. Kehoni on kokemieni rakenteiden keskiössä ja iho yksi minuuteni huokoisista rajapinnoista. Olen jatkuvassa uudeksi tulemisen tilassa.
Kulttuuri ja ihminen muodostavat yhteyden, kulttuurisen kokonaiskentän. Tässä kentässä ihminen on tajunnallisuutta, kehollisuutta ja tilallisuutta eli suhteessa paikkaan. Nämä kolme isoa elementtiä eivät voi olla olemassa ilman toisiaan. Ehkä nämä käsitteet myös auttaisivat minua asettumaan maailmaan.
Miten voin avata tilallisia ja historiallisia rakenteitani, jotka ovat jatkuvaa liikettä ja syntyneet vuorovaikutuksessa entisten asuinpaikkojeni kanssa? Millaisia jälkiä liikkeeni jättää taakseni, sisääni tai toisiin ihmisiin ja maailmaan? Kysymykset ovat avoimia.
Tila avaa yhden mahdollisuuden itsen jäsentämiseen. Eletyt ja koetut tilat tekevät minusta minut. Elän tiloissa ja tilanteissa. Toisten ihmisten kokemukset niistä ovat hieman ristikkäin omieni kanssa. Toiset tietävät osan siitä, mitä itse tiedän. Olen elettyjen, toisiinsa liukuvien tilojen ainutkertainen sarja.
Tilojen käytännöt ovat tulleet osaksi minun historiaani. Kotipaikoissa toistamistani teoista on voinut tulla jopa osa halujani. Paikat ovat kuin pelitila, jossa luon kulttuuria, omaksun sitä, tulen sen osaksi ja ilmennän sitä kokonaisvaltaisesti.
Asumiseni toistoissa minä ajan kuluessa rakennun ja muutun. Toisto on sekä ylläpitoa että muutosta. Silti kuvittelen kotipaikkojeni odottavan minulta jotakin. Asetan kokemastani tilasta itselleni muotin tai valmiin mallin, johon yritän asettua. Minulla on kuitenkin mahdollisuus valita, mitä haluan olla.
Kuva menneisyydestäni avaa minuuteni tiloja: näen itseni siellä missä en enää ole, samalla kuvitelmissani siirryn toisaalle ja katselen itseäni sieltä käsin. Näin muotoilen rakenteeni uudelleen.
Tilan konkreettinen haltuunotto, paikkojen välisten suhteiden hahmottaminen ja paikan kokeminen tapahtuu kuitenkin kävelemällä. Ehkä voisin päästä itseni rakenteisiin harjoittamalla ja havainnoimalla kävelyä.
Kun tulen tyhjään tilaan tai uuteen paikkaan, alan synnyttää merkityksiä. En koe merkityksettömyyttä, jos tunnen olevani kotona; mieleni luo kokonaisuuksia ja liittää yhteen minun kokemusteni rakenteet. Ehkä asettumattomuuteni saa aina kodin kehon ja tilan antamista merkityksistä. Minuuteni elementit liikkuvat ja kiertyvät jatkuvasti yhteen, merkityspinnat asettuvat lomittain toisiinsa.
Palaan paikoilleni. Ehkä merkityksellisintä esille asettumista olisi oleminen kasvotusten tai vastakkain toisten kanssa. Rehellisyyden tai suoruuden nimissä voisin asettaa esille vain elävän kehoni.
Lähteet
Peter L. Berger ja Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen
Lauri Rauhala: Ihminen kulttuurissa - kulttuuri ihmisessä
Kirsi Saarikangas: Eletyt tilat ja sukupuoli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti