Taiteen tekijä saattaa joutua työssään esittämään menestyvämpää ja vahvempaa kuin mitä arkitodellisuus oikeasti on. Ehkä tämä osittain johtuu myös kulttuurin edelleenkin tyypillisestä lokeroituneisuudesta. Täytyy puhua siitä, minkä toiset hyväksyvät juuri siinä omassa lokerossa. Miten kulttuurikeskustelu ei jäisi raskaaksi suorittamiseksi? Miten sillä olisi yhteys olemisen syvyyteen ja viisauteen?
Kulissien takana elämä on kuitenkin kovin monimuotoista, moniarvoista ja ristiriitaista tai välillä tylsääkin. - Hyvä näin!
Omaan elämääni etsin iloa ja vahvistusta esimerkiksi hienoista kulttuurimaisemista, kiinnostavasta kulttuurihistoriasta ja vanhasta musiikista.
Yhteyden ja ymmärryksen kokemuksia on viisas tukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti