III RUKOUS ”HEVOSET” (RUOKA)
Nainen: ”entä jos hevoset... ”
kata pöytä ja syö keskittyneesti jotakin, jonka tunnet kasvaneen maasta
Nainen: ”kiitos, oli hyvää ja paljon”
3. MAA-HARJOITUS
Vrt. ed. – ole energisempi: ala toistaa jotain liikettä maan kanssa ilman että sen muotoa pitää liikaa
miettiä ja suunnitella – tee lempeitä liikkeitä ja nauti työstä
IV RUKOUS ”HAAPAPUUT” (RIITTÄVYYS)
Mies: ”haapojen rungot ovat paljaat, keltainen hohtaa sinistä taivasta vasten”
Riisu jotain itsestäsi
Mies: ”harjoitin paljaana olemista”
4. MAA-HARJOITUS
Vrt. ed. - vähäeleinen
V RUKOUS ”ILVEKSET” (MIELI JA KEHO)
Koreografi: ”Olen nähnyt ilveksen livenä yhden kerran muutama vuosi sitten. Istuimme keittiön
pöydän ääressä, kun joku huomasi, että ilves käveli poispäin pihasta. Se pysähtyi ja kääntyi hetkeksi
katsomaan taaksepäin – ehkä meitä ikkunan takana. Sitten se jatkoi rauhassa matkaansa.
Tanssi eteenpäin ja anna ajatuksen kulkea koko kehosi läpi
Koreografi: ”harjoitan kehon ja mielen yhteyttä” [jatkaa edelleen HUOM.]
VI RUKOUS ”HEINÄT JA …
Vastaantulija [keskeyttää]: ”entä jos heinät...”
Ole yhdessä jonkun rakastamasi asian tai ihmisen kanssa. Lähtekää yhdessä jonnekin, missä on
mukavampaa ja helpompi hengittää. Antakaa toistenne olla erilaisia. Suojelkaa toisianne.
[sateenvarjon alla]
”harjoitimme yhdessä kulkemista”
MAA-HARJOITUS
Koreografi kävelee sateenvarjon kanssa paikalleen ja sulkee varjon
Tarina Sylvistä: Kuvassa olevan tien päässä on talo, jossa asui Sylvi. Hän asui talossa koko elämänsä
- yli 90 vuotta. Sylvi tunsi maan...
Puhe elämän kiinnekohdista:
Mietin, mitä minulle tapahtuu Maisemassa, ainakin jos olen yksin. Eikö juuri tämän kehollisen muutoksen pitäisi näkyä esityksen liikkeessä ja olemisen tavoissa, jos väitän luontoyhteyden olevan pehmeän kulttuurin rakentamisen yksi perusta? Tässä tulevat kysymykseen ekopsykologian ajatukset luonnon elvyttävyydestä. Voin vastata nyt vain arvaillen: sydämen ja hengityksen rytmi muuttuu, alan havainnoida ylätilaa eli puiden latvuksia tai taivasta ja maan pintaa, katseeni siirtyy kaukonäkymiin ja se saa aikaan eksistentiaalisia aikakokemuksia, hajuaisti aktivoituu, sosiaalisen roolin esittäminen ei ole enää tärkeää (kun ihmisiä on vähän), tunnen paljon liikkumisen suuntia (toisaalta ei niin paljon valintojen tekoa, kun teitä ei ole!) tai kokemuksen siitä, että havaintotodellisuuteni jatkuu pitkälle, en koe epätoivoista yksinäisyyden kokemusta enkä toisaalta massaan hukkumisen positiivistakaan kokemusta.
Tie on aina matka jonnekin, mutta samalla matkanteko on itsessään tärkeää ja kokemus ”olen jo perillä”. Ehkä matka on tässä esityksessä kohti jotain parempaa tai poeettinen ehdotus sen etsimiseksi.
Maa-harjoitus voi toivottavasti vapauttaa ja palauttaa kokonaisvaltaiseen, mielen ja kehon yhtäaikaiseen havainnointiin, mistä monet ekoajattelun filosofit ovat puhuneet. Perinteisen filosofian ongelmaksihan on nähty dualismi ja ruumiillisuuden unohtaminen tai halveksinta ja sitä kautta abstraktin, matemaattisen ja talousajattelun ylivalta. Ehkä harjoitus kuvaa ainakin teoriassa tai demonstraationa myös ihmisen ja ympäristön yhteenkuuluvuutta.
Luontokokemus rentouttaa, koska luontoa ei tarvitse arvioida hyvä-huono tai muilla kriteereillä. Luonto vain on ja minäkin saan vain olla ja nauttia olemassaolostani. Vetäytymisen matkalla voin havainnoida ympäristöä juuri näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti