Asumisen liikettä

Taide voi parhaimmillaan suojella ja kantaa meitä - sekä henkisesti että ruumiillisesti! Se voi herättää halun elää omannäköistä arkielämää kaikkine osatekijöineen, aidosti ja rehellisesti. Se voi olla pyrkimystä sydämen viisauteen ja tämän avulla yhdenlaisen henkisen juhlan tunnelmiin. 

Minä etsin maailmasta poeettisuutta ja syvähenkisyyttä, vaikka ne tuntuvat kenties jonkun mielestä suurilta sanoilta. Luova tekeminen muistuttaa ja sallii olemaan läsnä sellaisena kuin ihminen yksilönä on. Samalla se kehottaa avaamaan aistit ja ajattelun tässä hetkessä - välillä leikkisästi ja toisaalta hyvin vakavasti. Vastaavasti runollisuus asenteena avaa yhteyden ajallisuuden ja ikuisuuden kokemiseen. Kuunteleva ote muistuttaa konkreettisesti siitä, miten hyvä on seurata esimerkiksi omaehtoisen työprosessin orgaanista rytmiä. Itsenäinen luovuus antaa minusta myös mahdollisuuden  kodin ja kotoisuuden rakentamiselle tai vaalimiselle, syvemmän suhteen rakentamiselle eri asioiden välille. 

Luin hiljattain jonkun toisen ajatuksen siitä, miten poeettisuus tuo esiin juuri ainutlaatuista yksilöllistä kokemusta kun taas symbolit kommunikoivat valmiita jaettuja merkityksiä. Luovassa tilassa on hyvä olla ymmärryksen tai sanoittamisen rajalla tai sen toisella puolella. 

Minulle taide on yksilön ainutkertaisen erilaisuuden oikeutta kasvaa omannäköisekseen - omaksi itseksi kaikessa valoisuudessaan. Se on minulle yhtäläisellä tavalla myös paikallisuuden arvon kunnioittamista. Saan nauttia kuulumisesta maisemiini ja niiden kantamiin kertomuksiin tai tunnekokemuksiin.

Paikallisilla kulttuureilla on luullakseni aika usein jokin hiljaisen kuuntelun laatu. Niiden ei tarvitse pitää melua esimerkiksi muutoksesta ainakaan itseään varten - säilymistään varten ehkä kyllä? 

Aloin lukea hiljattain uudelleen Gaston Bachelardin kirjaa Tilan poetiikka. Siinä on sellaista eurooppalaista henkistä perintöä, jonka haluaisin herättää uudelleen eloon myös Suomessa. Tilan merkitys ei rajoitu sen tylsän käytännölliseen tulkintaan vaan kirja avaa huikean spektrin tiloihin liittyvien kokemusten ja muistojen kerroksellisuudesta.

Uskonnon tai henkisyyden/hengellisyyden harjoittamisessa on kyse ihmisenä olemisen keskeisimpien kysymysten käsittelystä ja suuren yhteyden kokemisen jakamisesta, ainakin symbolisella tasolla. Taide on yhtä kokonaisvaltaisen tilan virittämistä ja jakamista vaikkakin yleensä toisissa muodoissa. 

Luovuudessa on kyse pääsemisestä yhteyteen itselle olennaisen ja merkityksellisen kanssa. Sosiaaliset suhteet eivät suinkaan aina tue tätä. Kuka kysyisi useammin, mikä toisista tuntuu oikeasti hyvältä?!

Katselen vastapäisten talojen monimuotoisia peltikattoja savupiippuineen. Varis kävelee katolla ja lentää välillä uuteen paikkaan. Piha on hiljentynyt harmaana sunnuntaipäivänä.

Tanssia kotipihassa Töölönkadulla osa 9

pilvet liikkuvat taivaalla, valo taittuu väreiksi 

- pitkästä aikaa osaan istua, 

kyynärpäät jäävät keittiön pöydälle

kotona keltaista ja valkoista  

annat vain kaiken tapahtua

eikä mitään tarvitse tehdä

Luovuuden, itsenäisyyden ja terveen yksilöllisyyden puolesta

 

Haluan luovien alojen edustajana olla puolustamassa myös hyvin omaehtoista ja itsenäistä taiteen tekemistä. Taide tarvitsee myös yksilöllisiä prosesseja ja monelle luovalle ihmiselle tällainen työtapa sopii parhaiten - jossain mitassa se on välttämätöntä. Juuri erilaisuuden vaaliminen ja ajattelun tilan varjelu ovat monesti olennaisia tekijöitä herkän ja syvällisen tekemisen perusehtoina - omaehtoisuus voi samoin olla elintärkeä ilon lähde ja siinä mielessä tekemisen voiman ydin. Ihmisille jotka ovat introvertteja tai erityisherkkiä oman tilan saaminen voi olla hyvin olennaista. 

Kun luovan ihmisen oma päätösvalta kahlitaan ja oma valo himmennetään, tuloksena on väsyneen ja turhautuneen ihmisen sinnittelevää selviytymistä arjessa. 

Ihanteellisesti uskon, että myös yksilöllinen toiminta voi olla yhteisöä tukevaa, epäitsekästä ja vastuullista. Ajatuksen perustana on erilaisuuden kokonaisvaltaisuus - jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Juuri erilaisina olemme tasa-arvoisia. 

Uskon että sama koskee kenen tahansa ihmisen elämää: jos työn ja tekemisen säännöt ovat liian tiukat tai kankeat, olemisesta tulee persoonatonta ja pakonomaista, jollain tavalla myös falskia. Haluan nähdä ihmisten ylpeyden ja ainutlaatuisuuden!

Kulttuuritoimittaja Jussi Ahlroth käsitteli ihmiskuvan kapenemista ja osallisuuden kokemusta lauantaiesseessään (Helsinkin Sanomat 13.2.2021). Aiheesta on hyvä puhua.