Kiinnostuksen rakenteita

- Asuminen - ekologia - ele - elämän kunnioitus - esinekulttuuri - esitys - estetiikka - etiikka - havaitseminen - kansatiede - kanssa oleminen - kauneus - kestävä elämäntapa - kohtaaminen - kokemuksellisuus - koreografia - koti - laulu - liike - liikkumattomuus - maaseutu - maisema - maisema-arkkitehtuuri - merkitysten rakentuminen - mielekkyys - museo - musiikki - omaehtoisuus - orgaanisuus - paikka - paikallisuus - rakennettu kulttuuriympäristö - sivistys - taidehistoria - talo - tanssi - tila - vaaliminen - vastuullisuus - visuaalinen kulttuuri - vuorovaikutus - yksilön ja yhteisön tasapaino - yksilön rakenteet - ymmärtäminen

Juuri nyt maailmassa tarvitaan

Joka päivä etsin mielekkyyden toimia - vähintään kuvitelmissa. Tämä ei ole minulle ollut koskaan helppoa, mutta en kadota uskoa hyvään elämään.

Kaipaan maailmaani edelleen kantavia, virvoittavia tai elvyttäviä asioita, vakavaa kauneutta, riemullisuutta, kokemusta kestollisuudesta - ajan asumista, elävää harmoniaa, kosketuksia...

Mielekkyyden kokemus merkitsee minulle kykyä olla ja asua lähellä olevien ihmisten, eri elämänmuotojen, maiseman - koko ympäristön kanssa sitä vaalien. Kuinka merkitsevä voi olla itselle sopivan rytmin, riittävän hitaan elämän liike! Sen keskellä orgaaninen ja elastisen dynaaminen oleminen on mahdollista.

Mielekkyyden kokemus tarvitsee kykyä ymmärtää tämän hetken toimien ja läsnäolon merkitys.

Tuntuu tärkeältä iloita siitä, mitä jo on - ja tehdä siitä uudelleen jotain merkityksellistä. "Otetaan mitä on" on hyvä kestävän elämäntavan ohje. Jatkuvasti ei tarvitse tuottaa uutta merkityksetöntä tavaraa tai toimintaa.

Kestävään elämäntapaan - tärkeistä asioista

Ekologisesti, eettisesti ja sosiaalisesti kestävän elämäntavan rakentamisessa on aina monia henkilökohtaisia ja paikallisia vaihtoehtoja. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Minulle tärkeintä on tiedostaa omien valintojen vaikutusten ja henkilökohtaisen mielekkyyden tasapainoa. Uskon että kestävän elämäntavan rakentamisessa ratkaisevaa on juuri mielekkyyden kokemuksen antama motiivi. Silti kyseessä on sitoutuminen vastaavalla tavalla kuin sivistyksen määrittelyn yhteydessä: tärkeää on toiminnallinen asenne mutta ei yksinkertaisesti tai ensisijaisesti laskennallinen määrä, vaikka toiminnan tulokset ovatkin välttämättömiä ekologisen tasapainon luomiseksi.

Olen työssäni koreografina, tanssijana, museoalan toimijana ja muissa rooleissani sekä yksityisenä ihmisenä vastuussa kaikesta toiminnastani. Siksi tuntuu luontevalta pohtia eräänlaisen ekologisen "tuoteselosteen" tai tässä tapauksessa jonkinlaisen arvositoumuksen merkitystä esityksen oheen liitettynä tietona.

Kestävän elämäntavan tavoitteena on maailma, jossa kulutus on tasapainossa materiaalisten resurssien ja ekosysteemien kanssa.
Tavoitteena on maailma, jossa eliölajit eivät kuole sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena ja jossa myöskään ilmastonmuutos ei lisäänny ihmisen toimien tuloksena.

Koen että tällä hetkellä on valtavan tärkeää luoda tapoja, joilla voi ymmärtää oman vaikutuksensa maailmaan ja joiden avulla voi muuttaa toimintaansa viisaampaan suuntaan. itse olen hakenut suuntaviivoja esim. ekologinen jalanjälki -testeistä. Toivon kuitenkin maailmaa, jossa kestävän elämäntavan rakentaminen ei perustu vain mittaamiselle vaan paljon kokonaisvaltaisemmalle vuorovaikutusten ymmärtämiselle ja moninaisuuden kunnioittamiselle.

Käytännössä olen viime aikoina tehnyt seuraavanlaisia valintoja. Nämä ovat olleet minulle mahdollisia ratkaisuja nyt. Joku toinen valitsee jotain muuta:

Eniten vaikutusta on asumisen, liikkumisen ja ruuan valinnalla.

Asun yksiössä 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Liikun pääasiassa julkisilla kulkuvälineillä - eniten käytän raitiovaunua - tai kävellen. Henkilöautolla matkustan kimppakyydissä. Harrastan ulkomaanmatkailua hyvin vähän, jolloin en matkusta juuri lainkaan lentokoneella. En lennä myöskään Suomessa.

Paljon käyttämiäni ruoka-aineita valitessa suosin kotimaisia ja usein myös luomu-tuotteita, koska haluan tukea turhien kuljetusten vähentämistä, ruuan kasvattamisen kulttuurista rikkautta ja paikallisuutta.

Suosin laatua, jolla tarkoitan juuri ekologista kestävyyttä ja merkityksellisyyden runsautta.

Oleskelen mahdollisimman paljon ulkona ympäristöni kanssa luonnon ja maisemien olemusta ja ilmiöitä tarkkaillen. Haluan tukea kulttuuria, joka ei peitä mahdollisuutta havaita muita eliölajeja ympäristöineen. Kun eletään luonnon kanssa elämän oleelliset asiat ja rajat eivät unohdu.

Haluan tukea kaupunkien ja maaseudun erilaisia mahdollisuuksia rakentaa kestäviä elämäntapoja.

Pidän huolta, että minulla on paljon aikaa tehdä viisaita valintoja.

Käytän teknologiaa vain tarpeeseen ja pidän laitteita päällä vain käytön aikana.

Expositio - asettumattomia rakenteita

Esityksen tekijät

tanssija-koreografi Jaakko Simola
valosuunnittelija Anna Pöllänen
dramaturgi Maria Kilpi

Ensiesitys 17.5.2008 Z-in-motion -festivaalissa Zodiak - Uuden tanssin keskuksessa

Esitys Tanssin Aika -festivaalissa 27.9.2008 Jyväskylän taidemuseossa

Paikallisuudesta

Yksi Expositio-esityksen tekemisen motiivi oli lähteä oman elämismaailmani reaalisista aineksista lähes sellaisenaan, vaikka esityksestä lopulta tuli omannäköinen - niukka, minimalistinen ja historiallisuuttani korostava esitys. Esineet, pohjapiirrokset ja valokuvat olivat todistusaineistoa rakentumiseni paikoista. Ne olivat siis jonkinlaista ready made -ainesta. Lähtökohtana oli ehkä naiivilta tuntuva kokemus siitä, että tanssijana ja koreografina jätän usein huomiotta monia puoliani, mikä voi olla terveellistä itsen yksityisyyden suojelua ja ymmärrettävää siitä näkökulmasta, että taide voi nimenomaan avata muita kuin reaalimaailman olemistapoja. Mutta toisaalta johonkin kuulumisen esiintuominen on motivoivaa. Aika usein jään esityksen tekijänä myös kiinni valmiisiin taiteen malleihin ja tietynlaisiin arvomaailmoihin, jolloin kuuluminen ja omat paikallisuudet eivät näy. Tämä tuntuu siinä mielessä elämää ja taidetta kaventavalta, että kokemustodellisuudessa kaikki ihmiset ovat aina osallisia hyvinkin erilaisiin paikallisiin rakenteisiin. Elämän aikana jokainen ehtii kohdata monenlaisia käytäntöjä ja arvomaailmoja tai oman maailmankuvansa muutoksia.

Kansainvälisyys ei tietenkään ole paikallisuuden vastakohta. Silti minusta on tärkeää sitoutua vaalimaan heikoilla olevia kulttuurin ilmiöitä. On vaalittava paikallista monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta - myös itsessä. Paikallisuus ei ole pysähtynyt tila. Se voisi tarkoittaa myös juuri sitä määrittelemätöntä, jota meissä on. Toisaalta paikallisen käsitteellä tavoitan myös itsen määrittelyn omista lähtökohdista.

Expositio - asettumattomia rakenteita III Ajatuksia esityksen jälkeen

Eilen tiistaina 20.5. oli Exposition toinen ja viimeinen Z in motion -esitys. Purimme sen jälkeen tilasta sinne tuomamme elementit. Kävelin kantamusteni kanssa ulos ja matkustin kotiin. Tämän esityksen kontekstissa tämä tuntuu merkitykselliseltä - pakata esitetyt tilansa ja lähteä jonnekin. Ilta oli kaunis, taivas kirkas. Raitiovaunun kaarros päätepysäkillä kosketti.

Esityksen tekemisen jälkeen on usein haikea tai pohdiskeleva olo: kannattiko tämä, mikä oli mielekästä, mikä hauskaa, missä onnistuin ja missä en, kenelle esitys saattoi antaa jotain jne.

Nyt haluaisin asettaa yleisölle kaksi kysymystä: 1. Miten sinä asettuisit esille esinekokoelman muodossa? Mitä valitsisit, jos saisit ottaa vain neljä kotisi esinettä? 2. Mistä kotipaikoista ottaisit valokuvan, jos esittäisit itsesi asuinpaikkojesi kuvasarjana? Millaisia kuvia ottaisit?

Jään miettimään paikallisuutta. Vaikka Expositiossa on vain hienovaraista viitteellistä todistusaineistoa yhden ihmisen joistakin eletyistä tiloista, mukana on melko erilaisia paikkoja ja paikallisuuksia. Vaikka en ole asunut niin monessa paikassa kuin monet muut, hyvin liikkuvat tämän ajan ihmiset, niin minullekin on kertynyt jo kokemuksia erilaisista tilojen kulttuureista: asuminen maalla, erilaiset tanssikulttuurit, yliopistoympäristöt Tampereella ja Helsingissä, erilaiset kulttuurialan työpaikat, asumiset Helsingissä... Jo kodiksi laskettavia, pitkän viipymisen paikkoja on paljon. Mietin nyt myös muiden kuin kotipaikkojen tärkeyttä. Erityisistä tai erikoisista paikoista voi myös tulla paikkojen tajunnallisessa sarjassa hyvin tärkeitä: onko tärkeä satunnainen katu, porttikonki tai turistimatkan viimeisen taaksevilkaisun paikka. Mikä jonkin hetken tilasta tekee niin merkittävän? Toisaalta arkisen toiston tilat ovat jopa ahdistavuudessaan ja unohtuneisuudessaan valtavan merkittäviä sekä hyvässä että pahassa. Kysymys kuuluu edelleen, mitä haluan tiloistani valita esitettäväksi. Samalla lailla kuin esitystä tehdessä tajuntani rakentaa erilaisissa tilanteissa toistamalla paikoista sarjoja, nostaa muistista esille tiettyjä paikkoja ja rakentaa vähitellen oman itsen tilasarjan kaanonin eli jatkaa näin itseä ylläpitävän kuvan rakentumista.

Mietin miten erilaiset ihmiset lukevat kuvia ja esineitä. Mitä sosiaalisia todellisuuksia he niistä löytävät tässä esityksessä? Valosuunnittelija Anna esimerkiksi tunnisti heti koulun ikkunan muista esityksen rakennuskuvista, vaikka kuva on hyvin yksinkertainen eikä anna suoria viitteitä.

Mitä huomioita tein työprosessin aikana? Kotieni pohjapiirrokset 1:1 yllättivät - näin pieniltä tilat tuntuvat kuvallisena esityksenä! Ne jättävät ihmettelemään maailman - ja ajattelun - arkista kulmikkuutta. Ihmisten arkielämä on jatkuvaa laatikkoleikkiä?

Mietin myös, miten näyttelyiden muodot ovat olleet niin pitkään yllättävän vakiintuneita, kuten tässäkin esityksessä. Vaikka maailmankuvat ovat radikaalisti muuttuneet, maailmaa esitetään usein edelleenkin lokeroina ja eristettyinä aineksina. Ehkä vaihtoehtoa on vaikea löytää. Museorakentamisessa on kyllä kokeiltu myös kierteistä spiraalin pohjakaavaa. Se voisi tuntua puhuttelevalta ihmiskehon lähtökohdista. Toisaalta suorakulmaisuus on äärimmäinen vastavoima keholliselle arvoituksellisuudelleni ja monimuotoisuudelleni.

Expositio - asettumattomia rakenteita II Puhe

Esityksen puhe ti 20.5.2008 klo 19

Hyvät näyttelyvieraat!

Me asumme kulttuuria - ja kulttuuri asuttaa kehojamme. Ne kietoutuvat, kasvavat ja kuuluvat yhteen. Kulttuuri sisäistyy minuun kohtaamisissa maailman kanssa usein lähes huomaamatta, mutta minulla on myös mahdollisuus valita itseni aineksia.

Minä asun liikkuvia rakenteitani. Olen jatkuvassa kasautumisen ja järjestäytymisen tilassa: uudet ja vanhat ainekset hakevat minussa paikkaa ja merkityksiä; ne tarttuvat tai hioutuvat toisiinsa. Voisi ehkä sanoa, että minuuteni on erilaisten liikelaatujen sisäkkäisyyttä. Ne ovat lomittain, vierekkäin ja peräkkäin. Kehoni on kokemieni rakenteiden keskiössä ja iho yksi minuuteni huokoisista rajapinnoista. Olen jatkuvassa uudeksi tulemisen tilassa.

Kulttuuri ja ihminen muodostavat yhteyden, kulttuurisen kokonaiskentän. Tässä kentässä ihminen on tajunnallisuutta, kehollisuutta ja tilallisuutta eli suhteessa paikkaan. Nämä kolme isoa elementtiä eivät voi olla olemassa ilman toisiaan. Ehkä nämä käsitteet myös auttaisivat minua asettumaan maailmaan.

Miten voin avata tilallisia ja historiallisia rakenteitani, jotka ovat jatkuvaa liikettä ja syntyneet vuorovaikutuksessa entisten asuinpaikkojeni kanssa? Millaisia jälkiä liikkeeni jättää taakseni, sisääni tai toisiin ihmisiin ja maailmaan? Kysymykset ovat avoimia.

Tila avaa yhden mahdollisuuden itsen jäsentämiseen. Eletyt ja koetut tilat tekevät minusta minut. Elän tiloissa ja tilanteissa. Toisten ihmisten kokemukset niistä ovat hieman ristikkäin omieni kanssa. Toiset tietävät osan siitä, mitä itse tiedän. Olen elettyjen, toisiinsa liukuvien tilojen ainutkertainen sarja.

Tilojen käytännöt ovat tulleet osaksi minun historiaani. Kotipaikoissa toistamistani teoista on voinut tulla jopa osa halujani. Paikat ovat kuin pelitila, jossa luon kulttuuria, omaksun sitä, tulen sen osaksi ja ilmennän sitä kokonaisvaltaisesti.

Asumiseni toistoissa minä ajan kuluessa rakennun ja muutun. Toisto on sekä ylläpitoa että muutosta. Silti kuvittelen kotipaikkojeni odottavan minulta jotakin. Asetan kokemastani tilasta itselleni muotin tai valmiin mallin, johon yritän asettua. Minulla on kuitenkin mahdollisuus valita, mitä haluan olla.

Kuva menneisyydestäni avaa minuuteni tiloja: näen itseni siellä missä en enää ole, samalla kuvitelmissani siirryn toisaalle ja katselen itseäni sieltä käsin. Näin muotoilen rakenteeni uudelleen.

Tilan konkreettinen haltuunotto, paikkojen välisten suhteiden hahmottaminen ja paikan kokeminen tapahtuu kuitenkin kävelemällä. Ehkä voisin päästä itseni rakenteisiin harjoittamalla ja havainnoimalla kävelyä.

Kun tulen tyhjään tilaan tai uuteen paikkaan, alan synnyttää merkityksiä. En koe merkityksettömyyttä, jos tunnen olevani kotona; mieleni luo kokonaisuuksia ja liittää yhteen minun kokemusteni rakenteet. Ehkä asettumattomuuteni saa aina kodin kehon ja tilan antamista merkityksistä. Minuuteni elementit liikkuvat ja kiertyvät jatkuvasti yhteen, merkityspinnat asettuvat lomittain toisiinsa.

Palaan paikoilleni. Ehkä merkityksellisintä esille asettumista olisi oleminen kasvotusten tai vastakkain toisten kanssa. Rehellisyyden tai suoruuden nimissä voisin asettaa esille vain elävän kehoni.


Lähteet

Peter L. Berger ja Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen
Lauri Rauhala: Ihminen kulttuurissa - kulttuuri ihmisessä
Kirsi Saarikangas: Eletyt tilat ja sukupuoli

Expositio - asettumattomia rakenteita I Ajatuksia ennen esitystä

Olen tekemässä uutta esitystä, mikä on aina yhtä outoa ja jännittävää. Hienoa on kuitenkin se, että saan tehdä esityksen tekijän työtä - nyt Z-in-motion -festivaalille Kaapelitehtaalle.

Tavoitteena on tällä kertaa löytää merkitystä näyttelynomaisen esityksen tai esityksellisen installaation kehyksessä. Teemme työryhmänä tilan, jossa yleisö ja minä voimme tahoillamme pohtia yksilön rakenteiden syntyä ja esille asettamisen mahdollisuuksia ja mahdottomuuttakin. Esimerkkinä ovat minun valitsemani omat ainekseni. Puhun tässä yhteydessä subjektista ja subjektin rakenteista, koska haluan korostaa tilan aktiivista tekijää - sen virittäjää ja siihen asettujaa. En halua olla vain katseen kohde tai passiivinen objekti vaan mietin aktiivisesti itse, miten asetun esille. Kysely on osa esityksen luonnetta. Voin kuitenkin etsiä ja löytää vain joitakin tapoja lähestyä tällaista esille asettumisen kyselyä. Esityksen kokijat voivat luonnollisesti löytää siitä omia merkityksiään.

Ei-fyysisiä itseen kiteytyneitä kulttuurisia rakenteita ei saa tilalliseen muotoon muutoin kuin valitsemalla sellaisia aineksia, jotka voivat paljastaa näitä yksilön kuulumisia isompiin yhteyksiin: paikkojen sosiaalisiin ja tajunnallisiin käytäntöihin. Kysymys onkin siitä, miten voin tilallistaa itseni virittämällä esityksen liikkeen ja muiden sen kanssa tasa-arvoisten elementtien avulla - ja näin ikään kuin asumalla - uutta esitystä. Esityksen elementit ovatkin tällä kertaa suhteellisen realistista todistusaineistoa minun historiani elämismaailmasta. Esitys rakentuu nimenomaan ainesten väliselle suhteelle, niiden rinnakkaisuudelle.

Käytännössä olen nyt työskennellyt valitsemalla muutaman kotini esineen ja ottamalla valokuvia sellaisista paikoista, joissa olen elänyt pitkään. Monet näistä paikoista ovat varmasti olleet tai ovat edelleen hyvin tärkeitä, mutta nyt olen työprosessin aikana huomannut myös, että jotkut valituista eivät niin helposti saakaan aikaan liikettä minussa. Ehkä tarvittaisiin paljon enemmän aikaa tutkia omaa suhdetta paikkoihin ja omaan rakentumiseen. Joka tapauksessa näissä valokuvien avaamissa eletyissä ja koetuissa tiloissa olen erilaisissa sosiaalisissa kohtaamisissa ja toistuvissa käytännöissä muotoillut itseäni ja tullut muotoilluksi. Eikä tämä tällä kertaa tilojen kautta jäsentyvä ja esiintuoma olemukseni muutos tietenkään ole päättynyt. Minusta on ollut aikaisemminkin hauska ajatella itseä jatkuvana toisiinsa liukuvien tilojen sarjana. Esitys on yksi sarjan osa.

Tilat ja paikat ovat olleet aina tärkeitä minulle. Niiden kautta pääsen kiinni keskeisiin olemisen kysymyksiin, jotka liittyvät myös aina väistämättä kehollisuuteen ja tajuntaan. Tämän esityksen teossa käsitteellisyys on kuitenkin selvä lähtökohta ja tila esitetään hyvin kuvallisesti.

Esityksen liike tulee olemaan yksinkertaisia ja arkisia tekoja, elettyjen tilojen pieniä jälkiä minussa, niiden havainnointia nyt-hetkessä tai jonkinlaisia viitteellisiä rekonstruktioita joistain tavoistani, ehkä myös muistini rakenteista tulleita muita aineksia tai kommentteja valittuihin valokuviin ja esineisiin. Ennen kaikkea se tulee ilmeisesti olemaan olemukseni pientä muutosta esityksen kuluessa. Sijoitan teot kahden kotini pohjapiirrosten päälle.

Esitystä tehdessä olen aina pienessä värisevässä liikkeessä. Tavallaan kaikki havainnot kulkevat esityksen suuntaavuuden mukaan. Esimerkiksi jokin esityksen elementin väri voi tuoda assosiaatioita omasta historiasta. Esityksen teko on aina havainnon tekoa omien rakenteiden liikkeestä.

Tällä kertaa yritän harjoitella työn aiheuttaman stressin vähentämistä ja kiinnittymistä entistä enemmän itselle tärkeisiin asioihin, vaikka mielessä voi toki olla paljon asioita, joita on vaikea hallita. Minulle tuntuvat nyt hyvin riittävän erityisesti liikkumattomat valokuvat. Hyvin motivoivaa on myös työskentely mukavan työryhmän kanssa. Valosuunnittelija Anna Pöllänen ja dramaturgi Maria Kilpi ovat hyviä kollegoita.

On siis erityisen mukava antaa paljon aikaa esitystilan suunnittelulle ja valokuvien valinnalle, vaikka tässä esityksessä vielä pidän kiinni esiintyjän olemassaolosta. Minusta olisi myös hyvä oppia katsomaan esityksen tekoa juuri rauhallisena havainnoimisena: "nyt tuntuu tältä, nyt olen tällaisen kysymyksen äärellä". Voihan se olla sitten valokuvainnostuksen rinnalla vaikka huomio, että en osaa jotain tiettyä asiaa tai että en ole kiinnostunut jostain esityksen elementistä. Tai sitten se voi olla sen hyväksymistä, että lyhyessä ajassa muun työn rinnalla ei vain saa aikaan niin paljon kuin toivoo tai että suhteellinen fyysinen pysähtyneisyys on vallitseva olemisen tapani juuri nyt. Tästä en tosin ole aivan varma. Olisiko niin, että juuri valokuvat ja ajatukset pysäyttävät minut.

Esityksen muoto myös yllättää itsen. Vaikka olisin kuinka analyyttinen, en pysty hallitsemaan kaikkia esityksen merkitysmahdollisuuksia. Yllättäen tuon esille asioita, joita en ole erityisesti ajatellut. Tämä on hieno asia ja mukava huomata taas uudelleen!

Esityksen tekemisen perusta

Minulle ominainen esityksen teon lähtökohta on suunnitella tiloja, joissa sen kokijan ja tekijän on mahdollista havainnoida kaikkia mahdollisia tilaan virittyviä maailman ilmiöitä ja rakentaa näin maailmasuhdettaan. Ajattelen esityksen tekemisen asumisena alati liikkuvissa merkitysrakenteissa.

Haluan sitoutua tekemisessäni eettisesti, ekologisesti, esteettisesti ja aistillisesti kestävän ja vastuullisen elämäntavan rakentamiseen. Keskeisenä työn kehyksenä ja aihepiirinä on ollut jo pitkään eletyn ja koetun tilan merkityksellinen kohtaaminen. Haluan uskoa vastuulliseen moniarvoisuuteen ja vaalia erityisesti rikasta rakennettua ympäristöä.