Kaupunkitiloissa

Kaksi viikkoa sitten ohjasin kaupunkitilaa käsittelevän kurssin Teatterikorkeakoulussa. Oli hieno palata muutamaksi päiväksi oman opiskelun kotipaikkaan, nyt toisessa roolissa. Viikko oli intensiivinen - vaikutuin opiskelun energiasta.

Arkkitehtuurikasvatuksen äärellä

Perjantaina 23.9. osallistuin Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen seminaariin Lapset kaupungissa. Seminaari oli suunnattu opettajille. Puheenvuoroni otsikko oli Koreografiaa välittömästi kaupunkitilassa - paikan kehollinen kokeminen. Lyhyessä 10 minuutin puheenvuorotta motivoin koreografin näkökulmaa poeettisessa hengessä ja koreografisen tilan käsitteen tukemana.

Työpajassa tutkimme hetken aikaa WeeGee-taloa kokonaisvaltaisen kehollisesti.

Oli mukava kohdata alan toimijoita, jotka ovat ottaneet työhönsä ajatuksia ja vaikutteita minulta ja toisilta tanssitaiteen tekijöiltä.

Reposaari - kesän viime päivinä

Viikko sitten osallistun Kulttuuriympäristötutkimuksen Seuran järjestämään seminaariin Porin Reposaaressa. Paikan hiljainen suurieleisyys oli vaikuttava kokemus. Meren avaruus, valot, tuulivoimalat, puutalojen kadut ja kasvillisuus muodostavat ainutlaatuisen ympäristön.

Hyvää juhannusta!

Nyt on aika nauttia luonnon rikkaudesta ja juhlia juhannusta. Heinäkuun lopussa tulkitsen kansanlaulukirkon osia liikkeen muodossa Pälkäneen vanhassa kirkossa. Kesän ohjelmaani kuuluu myös opastaa Pälkäneen vanhaa ja uutta hautausmaata. Loppukesästä laskeudun puoleksi vuodeksi kirjoittamaan paikan kehollisesta kokemisesta.

Valoisaa pääsiäistä!

Hyvälle kehälle

Tärkein tehtävä maailmassa on elämän suojelu, luonnon suojelu ja kärsimyksen vähentäminen.

Länsimainen kulttuuri on monimuotoinen, abstrakti ja yksityisen ihmisen vaikeasti hahmotettava ja hallittava. Hukkuminen turhaan tietoon ja kommunikointiin, vaikeasti ymmärrettävän tekniikan aiheuttamat ongelmat ja esim. väkivaltakuvastolle altistuminen tekevät elämästä ahdistavaa.

Tarvitaan viisasta ja sydämen sivistykseen perustuvaa toiminta-asennetta! Yksityisen ihmisen voi olla mahdoton täyttää toimintaympäristön teoreettiseen oletukseen perustuvia vaatimuksia. Hahmotettavaa vain on liikaa. Tarvitaan yksityisiä ja yhteisiä tapoja kunnioittaa olennaiseen keskittymistä.

Yhteisöillä on velvollisuus tukea herkän yksityisen ihmisen omaa ja yksilöllistä turvallista kasvua. Suuntaviittana on oltava elämän voiman kunnioittaminen. Ihmisiä yhdistävä tekijä on erilaisuus. Olisi luotava jatkuvasti psykologisesti tukevia, eläviä toimintatapoja. Tilanteita pitäisi tarkastella tapauskohtaisesti. Sääntöjen liian jäykkä tulkinta ei edistä inhimillistä kasvua.

Meillä kaikilla on tapa tehdä vahvoja tulkintoja toisista ihmisistä tai kulttuuri-ilmiöistä. Tällaiset tulkinnat liian usein leimaavat asiat mustavalkoisesti eivätkä välttämättä kerro todellisia tuntemuksia tai asioiden syitä. Miten siis luotaisiin sellaista ymmärtämisen kulttuuria, jolla edistetään positiivisia kierteitä!

Taiteen tehtävä on havainnoida maailmaa ja rakentaa sitä. Taiteen tekijälle luova työ voi merkitä valtavaa epävarmuuden, kyseenalaistamisen, rajoilla olemisen ja hämmennyksen sietämistä. Toivottavasti myös tervettä nöyryyttä! Asiantuntijuuden kunnioitus ja henkisen & konkreettisen tilan antaminen ovat valtavan tärkeitä tässäkin yhteydessä.

Rauhaa Uuteen Vuoteen!

Mietin hyviä sanoja: auttaminen, asiantuntijuus, hyväntahtoisuus, läsnäolo, terve nöyryys, sivistys - rakkaus!