Esityksen tekemisen perusta II

Esityksen merkitykset syntyvät tekijöiden ja kokijoiden ajattelusta sekä esitystä ympäröivästä kulttuurista ja tilanteesta. Teoksen tekijän antamat merkitykset ovat vain yksi tärkeä osa kaikista mahdollisuuksista.

Mietin henkilökohtaisia lähtökohtiani:

Olen halunnut tehdä työtä, jossa yhdistyvät ajatustyö ja konkreettinen teko, visuaalinen ja tilasuunnittelu, tutkimuksellinen ote ja asenne, esteettis-ekologis-eettisten kysymysten kohtaaminen, historia- ja kulttuuritietoisuus, kokonaisvaltaisen ymmärryksen jakaminen toisten ihmisten kanssa sekä oman persoonan käyttö työn yhtenä tärkeänä osana.

Koreografin työssäni korostuu tällä hetkellä tilan ja ihmisen paikkasuhteen merkityksen lisäksi esityksen elementtien tasa-arvoisen olemuksen kunnioitus ja esiintyjän havainnoivan tai vuorovaikutteisen olemisentavan painottaminen. Minulle on tärkeää pitää tanssi- ja taidenäkemykseni hyvin laajana. Tanssi ja taide ovat tapa olla aktiivisessa kohtaavassa suhteessa maailmaan. Haluan myös vaalia raikkaalla tavalla rakennettua ympäristöä ja kulttuurien rikkautta.

Esitys liittyy kiinteästi kulttuurin muihin alueisiin, mutta se on myös "pienoismallin", "piirustuspöydän" tai "kirjoituspöydän" luonteisesti vapauden tila - ei välineellistetty asia. Esitys voi siis toimia muuta elämismaailmaa rakentavana toimintana vapaudestaan käsin.

Taide on mahdollistamista. Se on jaettavissa olevia tiloja tai tekoja, joissa sekä tekijä että kokija voivat kohdata, havainnoida, jäsentää ja rakentaa lähes mitä tahansa maailman aineksia - tekijä ja kokija mukaan luettuina - myös aistimellisuutta, kehollisuutta ja subjektiivisuutta vaalien sekä ilman muiden alojen tavoitteita vastaavia ehdottomia vaatimuksia tai muita rajoituksia. Itse asetan rajoiksi taiteen eettisen ja ekologisen kestävyyden. Taide voi elää näin kehon ja mielen eri kohdissa niiden eri rakenteissa. Taide on laaja kohtaamisen olotila muiden inhimillisten kohtaamistapojen rinnalla.

Kiinnostuksen rakenteita

- Asuminen - ekologia - ele - elämän kunnioitus - esinekulttuuri - esitys - estetiikka - etiikka - havaitseminen - kansatiede - kanssa oleminen - kauneus - kestävä elämäntapa - kohtaaminen - kokemuksellisuus - koreografia - koti - laulu - liike - liikkumattomuus - maaseutu - maisema - maisema-arkkitehtuuri - merkitysten rakentuminen - mielekkyys - museo - musiikki - omaehtoisuus - orgaanisuus - paikka - paikallisuus - rakennettu kulttuuriympäristö - sivistys - taidehistoria - talo - tanssi - tila - vaaliminen - vastuullisuus - visuaalinen kulttuuri - vuorovaikutus - yksilön ja yhteisön tasapaino - yksilön rakenteet - ymmärtäminen

Juuri nyt maailmassa tarvitaan

Joka päivä etsin mielekkyyden toimia - vähintään kuvitelmissa. Tämä ei ole minulle ollut koskaan helppoa, mutta en kadota uskoa hyvään elämään.

Kaipaan maailmaani edelleen kantavia, virvoittavia tai elvyttäviä asioita, vakavaa kauneutta, riemullisuutta, kokemusta kestollisuudesta - ajan asumista, elävää harmoniaa, kosketuksia...

Mielekkyyden kokemus merkitsee minulle kykyä olla ja asua lähellä olevien ihmisten, eri elämänmuotojen, maiseman - koko ympäristön kanssa sitä vaalien. Kuinka merkitsevä voi olla itselle sopivan rytmin, riittävän hitaan elämän liike! Sen keskellä orgaaninen ja elastisen dynaaminen oleminen on mahdollista.

Mielekkyyden kokemus tarvitsee kykyä ymmärtää tämän hetken toimien ja läsnäolon merkitys.

Tuntuu tärkeältä iloita siitä, mitä jo on - ja tehdä siitä uudelleen jotain merkityksellistä. "Otetaan mitä on" on hyvä kestävän elämäntavan ohje. Jatkuvasti ei tarvitse tuottaa uutta merkityksetöntä tavaraa tai toimintaa.

Kestävään elämäntapaan - tärkeistä asioista

Ekologisesti, eettisesti ja sosiaalisesti kestävän elämäntavan rakentamisessa on aina monia henkilökohtaisia ja paikallisia vaihtoehtoja. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Minulle tärkeintä on tiedostaa omien valintojen vaikutusten ja henkilökohtaisen mielekkyyden tasapainoa. Uskon että kestävän elämäntavan rakentamisessa ratkaisevaa on juuri mielekkyyden kokemuksen antama motiivi. Silti kyseessä on sitoutuminen vastaavalla tavalla kuin sivistyksen määrittelyn yhteydessä: tärkeää on toiminnallinen asenne mutta ei yksinkertaisesti tai ensisijaisesti laskennallinen määrä, vaikka toiminnan tulokset ovatkin välttämättömiä ekologisen tasapainon luomiseksi.

Olen työssäni koreografina, tanssijana, museoalan toimijana ja muissa rooleissani sekä yksityisenä ihmisenä vastuussa kaikesta toiminnastani. Siksi tuntuu luontevalta pohtia eräänlaisen ekologisen "tuoteselosteen" tai tässä tapauksessa jonkinlaisen arvositoumuksen merkitystä esityksen oheen liitettynä tietona.

Kestävän elämäntavan tavoitteena on maailma, jossa kulutus on tasapainossa materiaalisten resurssien ja ekosysteemien kanssa.
Tavoitteena on maailma, jossa eliölajit eivät kuole sukupuuttoon ihmisen toiminnan seurauksena ja jossa myöskään ilmastonmuutos ei lisäänny ihmisen toimien tuloksena.

Koen että tällä hetkellä on valtavan tärkeää luoda tapoja, joilla voi ymmärtää oman vaikutuksensa maailmaan ja joiden avulla voi muuttaa toimintaansa viisaampaan suuntaan. itse olen hakenut suuntaviivoja esim. ekologinen jalanjälki -testeistä. Toivon kuitenkin maailmaa, jossa kestävän elämäntavan rakentaminen ei perustu vain mittaamiselle vaan paljon kokonaisvaltaisemmalle vuorovaikutusten ymmärtämiselle ja moninaisuuden kunnioittamiselle.

Käytännössä olen viime aikoina tehnyt seuraavanlaisia valintoja. Nämä ovat olleet minulle mahdollisia ratkaisuja nyt. Joku toinen valitsee jotain muuta:

Eniten vaikutusta on asumisen, liikkumisen ja ruuan valinnalla.

Asun yksiössä 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Liikun pääasiassa julkisilla kulkuvälineillä - eniten käytän raitiovaunua - tai kävellen. Henkilöautolla matkustan kimppakyydissä. Harrastan ulkomaanmatkailua hyvin vähän, jolloin en matkusta juuri lainkaan lentokoneella. En lennä myöskään Suomessa.

Paljon käyttämiäni ruoka-aineita valitessa suosin kotimaisia ja usein myös luomu-tuotteita, koska haluan tukea turhien kuljetusten vähentämistä, ruuan kasvattamisen kulttuurista rikkautta ja paikallisuutta.

Suosin laatua, jolla tarkoitan juuri ekologista kestävyyttä ja merkityksellisyyden runsautta.

Oleskelen mahdollisimman paljon ulkona ympäristöni kanssa luonnon ja maisemien olemusta ja ilmiöitä tarkkaillen. Haluan tukea kulttuuria, joka ei peitä mahdollisuutta havaita muita eliölajeja ympäristöineen. Kun eletään luonnon kanssa elämän oleelliset asiat ja rajat eivät unohdu.

Haluan tukea kaupunkien ja maaseudun erilaisia mahdollisuuksia rakentaa kestäviä elämäntapoja.

Pidän huolta, että minulla on paljon aikaa tehdä viisaita valintoja.

Käytän teknologiaa vain tarpeeseen ja pidän laitteita päällä vain käytön aikana.

Expositio - asettumattomia rakenteita

Esityksen tekijät

tanssija-koreografi Jaakko Simola
valosuunnittelija Anna Pöllänen
dramaturgi Maria Kilpi

Ensiesitys 17.5.2008 Z-in-motion -festivaalissa Zodiak - Uuden tanssin keskuksessa

Esitys Tanssin Aika -festivaalissa 27.9.2008 Jyväskylän taidemuseossa

Paikallisuudesta

Yksi Expositio-esityksen tekemisen motiivi oli lähteä oman elämismaailmani reaalisista aineksista lähes sellaisenaan, vaikka esityksestä lopulta tuli omannäköinen - niukka, minimalistinen ja historiallisuuttani korostava esitys. Esineet, pohjapiirrokset ja valokuvat olivat todistusaineistoa rakentumiseni paikoista. Ne olivat siis jonkinlaista ready made -ainesta. Lähtökohtana oli ehkä naiivilta tuntuva kokemus siitä, että tanssijana ja koreografina jätän usein huomiotta monia puoliani, mikä voi olla terveellistä itsen yksityisyyden suojelua ja ymmärrettävää siitä näkökulmasta, että taide voi nimenomaan avata muita kuin reaalimaailman olemistapoja. Mutta toisaalta johonkin kuulumisen esiintuominen on motivoivaa. Aika usein jään esityksen tekijänä myös kiinni valmiisiin taiteen malleihin ja tietynlaisiin arvomaailmoihin, jolloin kuuluminen ja omat paikallisuudet eivät näy. Tämä tuntuu siinä mielessä elämää ja taidetta kaventavalta, että kokemustodellisuudessa kaikki ihmiset ovat aina osallisia hyvinkin erilaisiin paikallisiin rakenteisiin. Elämän aikana jokainen ehtii kohdata monenlaisia käytäntöjä ja arvomaailmoja tai oman maailmankuvansa muutoksia.

Kansainvälisyys ei tietenkään ole paikallisuuden vastakohta. Silti minusta on tärkeää sitoutua vaalimaan heikoilla olevia kulttuurin ilmiöitä. On vaalittava paikallista monimuotoisuutta ja monikulttuurisuutta - myös itsessä. Paikallisuus ei ole pysähtynyt tila. Se voisi tarkoittaa myös juuri sitä määrittelemätöntä, jota meissä on. Toisaalta paikallisen käsitteellä tavoitan myös itsen määrittelyn omista lähtökohdista.

Expositio - asettumattomia rakenteita III Ajatuksia esityksen jälkeen

Eilen tiistaina 20.5. oli Exposition toinen ja viimeinen Z in motion -esitys. Purimme sen jälkeen tilasta sinne tuomamme elementit. Kävelin kantamusteni kanssa ulos ja matkustin kotiin. Tämän esityksen kontekstissa tämä tuntuu merkitykselliseltä - pakata esitetyt tilansa ja lähteä jonnekin. Ilta oli kaunis, taivas kirkas. Raitiovaunun kaarros päätepysäkillä kosketti.

Esityksen tekemisen jälkeen on usein haikea tai pohdiskeleva olo: kannattiko tämä, mikä oli mielekästä, mikä hauskaa, missä onnistuin ja missä en, kenelle esitys saattoi antaa jotain jne.

Nyt haluaisin asettaa yleisölle kaksi kysymystä: 1. Miten sinä asettuisit esille esinekokoelman muodossa? Mitä valitsisit, jos saisit ottaa vain neljä kotisi esinettä? 2. Mistä kotipaikoista ottaisit valokuvan, jos esittäisit itsesi asuinpaikkojesi kuvasarjana? Millaisia kuvia ottaisit?

Jään miettimään paikallisuutta. Vaikka Expositiossa on vain hienovaraista viitteellistä todistusaineistoa yhden ihmisen joistakin eletyistä tiloista, mukana on melko erilaisia paikkoja ja paikallisuuksia. Vaikka en ole asunut niin monessa paikassa kuin monet muut, hyvin liikkuvat tämän ajan ihmiset, niin minullekin on kertynyt jo kokemuksia erilaisista tilojen kulttuureista: asuminen maalla, erilaiset tanssikulttuurit, yliopistoympäristöt Tampereella ja Helsingissä, erilaiset kulttuurialan työpaikat, asumiset Helsingissä... Jo kodiksi laskettavia, pitkän viipymisen paikkoja on paljon. Mietin nyt myös muiden kuin kotipaikkojen tärkeyttä. Erityisistä tai erikoisista paikoista voi myös tulla paikkojen tajunnallisessa sarjassa hyvin tärkeitä: onko tärkeä satunnainen katu, porttikonki tai turistimatkan viimeisen taaksevilkaisun paikka. Mikä jonkin hetken tilasta tekee niin merkittävän? Toisaalta arkisen toiston tilat ovat jopa ahdistavuudessaan ja unohtuneisuudessaan valtavan merkittäviä sekä hyvässä että pahassa. Kysymys kuuluu edelleen, mitä haluan tiloistani valita esitettäväksi. Samalla lailla kuin esitystä tehdessä tajuntani rakentaa erilaisissa tilanteissa toistamalla paikoista sarjoja, nostaa muistista esille tiettyjä paikkoja ja rakentaa vähitellen oman itsen tilasarjan kaanonin eli jatkaa näin itseä ylläpitävän kuvan rakentumista.

Mietin miten erilaiset ihmiset lukevat kuvia ja esineitä. Mitä sosiaalisia todellisuuksia he niistä löytävät tässä esityksessä? Valosuunnittelija Anna esimerkiksi tunnisti heti koulun ikkunan muista esityksen rakennuskuvista, vaikka kuva on hyvin yksinkertainen eikä anna suoria viitteitä.

Mitä huomioita tein työprosessin aikana? Kotieni pohjapiirrokset 1:1 yllättivät - näin pieniltä tilat tuntuvat kuvallisena esityksenä! Ne jättävät ihmettelemään maailman - ja ajattelun - arkista kulmikkuutta. Ihmisten arkielämä on jatkuvaa laatikkoleikkiä?

Mietin myös, miten näyttelyiden muodot ovat olleet niin pitkään yllättävän vakiintuneita, kuten tässäkin esityksessä. Vaikka maailmankuvat ovat radikaalisti muuttuneet, maailmaa esitetään usein edelleenkin lokeroina ja eristettyinä aineksina. Ehkä vaihtoehtoa on vaikea löytää. Museorakentamisessa on kyllä kokeiltu myös kierteistä spiraalin pohjakaavaa. Se voisi tuntua puhuttelevalta ihmiskehon lähtökohdista. Toisaalta suorakulmaisuus on äärimmäinen vastavoima keholliselle arvoituksellisuudelleni ja monimuotoisuudelleni.