Tanssia kotipihassa Töölönkadulla - osa 1

Viikko sitten tein itseäni virkistävän harjoituksen Helsingin kotini pihassa. Ison kerrostalon nurmipihalla oli iltapäivän hetkessä rauhallista kuten usein tähän aikaan voi olla.

Vaikka taidealan ihmiset ovat tehneet töitä kotoa käsin kautta historian, koronapandemian vuoksi omassa työroolissa liikkuminen saa nyt erilaisia merkityksiä. Olen esimerkiksi menneenä kesänä muistellut erään tanssiteoksen liikemateriaalia samassa paikassa, mutta nyt median tuodessa esille taiteen tapahtumisen tekijöiden kodeissa, hieman poikkeavaa tekemistä ehkä katsotaan myös toisella tavalla.

Kyseessä ei ollut esitys sanan perinteisessä merkityksessä, vaan liikkeen harjoittaminen eräänlaisena meditaationa tai "rukouksena". Silti minusta on aina mielenkiintoista miettiä, miten tanssia katsotaan arjen keskellä. Asuntoni on Helsingin mittakaavassa todella isossa kerrostalossa, jossa asuntoja on paljon. Korona-ajan keskellä ihmisiä oli varmasti kotona iltapäivänkin aikaan.

Olen asunut tässä osoitteessa vasta puolitoista vuotta, joten minua ei moni talossa asuva vielä tunne muuta kuin kenties tuttuna ihmishahmona porraskäytävässä tai pihan jätekatoksella. Mutta lienee ilmeistä että ihmiset osaavat lukea tanssia tehneen henkilön habitusta, liikkeen laatua ja kehon kantamisen tapoja. 'Tanssi' tunnistettaneen ihmisestä jollain tavalla.

Tanssijan roolissa katseen kohteena oleminen on minulle tuttua ja luontevaa. Siihen ei liity lähtökohtaisesti mitään ongelmallista. Silti toisen katse virittää minut eri tavalla arjen esittämiseen, mikä käytännössä johtaa esimerkiksi omien eleiden selkeyttämiseen tms.

Korona-ajan vuoksi olen alkanut muutenkin liikkua kaupungissa eri tavalla kuin aikaisemmin. Olen kävellyt kodin lähellä enemmän. En välttämättä lähde kaukaisempaan puistoon tai paikkoihin, joissa tiedän olevan paljon ihmisiä. Siksi olen viipyillyt puistoalueilla, jotka aikaisemmin ovat olleet minulle vain läpikulkupaikkoja.

Tämä teema on aina yhtä kiinnostava. Pienikin poikkeama puistokäytävältä vaikkapa nurmikon keskellä olevalle kalliopinnalle saa kokemaan kaupunkimaiseman toisin, eri pisteestä. Siksi uskon että vastaavilla konkreettisilla teoilla voi olla ihmisille paljon merkitystä kotiympäristöön kiinnittymisen ja kuulumisen kokemuksen luomisessa, mitä on myös tieteessä tutkittu.

Yksityisenä ihmisenä olen aina herkkä aistimaan erilaisia ympäristöjä ja teen tarkkoja huomioita rakennetun ympäristön yksityiskohdista tai paikkaa luonnehtivista muista elementeistä. Aistiminen ja kiintyminen vaatii kuitenkin paljon aikaa ja fyysistä läsnäoloa, kenties myös omaehtoista tiedostamista. Kaupungissa on paljon paikkoja, joissa ihmisten ei oleteta tai toivotakaan jäävän tutkimaan omaa suhdettaan tilaan tai tekemään poeettisia havaintoja maailmasta. Näiden harjoittaminen voi silti olla hyvin antoisaa, vapauttavaa ja kiinnittävää, jos kokija tekee tilanteesta turvallisen itselleen ja toisille.

Fyysisen todellisuuden havainnointi, ymmärtäminen ja merkityksen kokeminen syvenee paljon vastaavissa harjoituksissa, kun niille antaa osan päivässään. Tuttu ympäristö sisältää aina uusia maailmoita jotka voi löytää. Mukavinta se voi tietysti olla miellyttävässä ja viihtyisässä kotipaikassa.

Virtuaaliopastukset museoissa - luovuutta koronan tahdittamana

Suomalaiset museot ovat aktivoituneet tuottamaan opastuksia digitaalisessa muodossa. Museoiden sulkeminen yleisöltä on johtanut kulttuurialoilla taas uuden digiloikan tekemiseen, vaikka virtuaaliset toimintamallit eivät itsessään ole uusia ja niitä on harjoitettu Euroopassa jo pitkään.

Esiintyjänä ja koreografina minusta on kiinnostavaa, miten museoiden oppaat ottavat haltuun itselleen ehkä harvinaisen tai jopa uuden median ja miten museot osaavat arvostaa tai teknisesti resurssoida tätä työtä. Toisaalta tiedän, että museoissa työskentelee juuri oppaina tai eri asiakaspalvelutehtävissä luovien alojen ammattilaisia ja monialaisia osaajia.

On hyvin mielenkiintoista, miten esittämisen dramaturgia, vuorovaikutus, kehollisuus, tilallisuus, asiantuntijuus, läsnäolo ja välittömyys, persoonallisuus, herättelevä kriittinen ajattelu tai luovuus näkyvät näissä uusissa videoissa.

Oma ensimmäinen kokemukseni on takana ja voin reflektoida sitä. Esiintymisen ammattilaisena tilanne on hedelmällinen, koska en ole tehnyt varsinaista kameratyötä säännöllisesti tai kovin paljoa vaikka esim. esitysten dokumentointi on tuttua. Kokemukset ja prosessi taiteilijoiden kesken taideprojekteissa ovat olleet ehkä hieman erilaiset kuin tällaisessa museokontekstissa.

Miten museoissa luodaan omia toimintamalleja ja yhteinen kieli kuvalliseen ilmaisuun? Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, erilaiset ratkaisut voivat olla toimivia. Vielä laajempi kysymys on, miten nykyajan museot puhuvat omasta luovuudestaan?

Sisältö voi olla syvää ja silti se voi toimia myös markkinoinnin muotona. Ekologiset perusteet ja saavutettavuus voivat samoin motivoida työtä, vaikka usein fyysinen kokemus paikanpäällä ei ole täysin korvattavissa.

Ehkä kaikkein upeinta tässä tilanteessa on kuitenkin mahdollinen aidon luovuuden ja rohkeuden esiintulo välittömän tekemisen muodossa! Siinä voi olla jotain innostavaa, herkkää ja rehellistä.

Koreografia ja korona 3 - kirjavinkkejä

Kriisin keskellä on hyvä iloita omasta asuinympäristöstä.

Luen Jan Gehlin kirjaa Ihmisten kaupunki, jonka Rakennustieto Oy on julkaissut suomeksi vuonna 2018.

Kriisin äärellä mietin, miten hyvä asuinympäristö voi tukea elämää vaikeina aikoina. Miten suunnittelua voisi tulevaisuudessa muuttaa huomioimaan toipumisen, toimeentulon, eristämisen ja eristäytymisen tarpeet?

Ehkä vanhanajan erillinen palvelijanhuone tai toinen sisäänkäynti toimivatkin nyt eri tarpeita ajatellen.

Onko perinteisen tilan rakentamisen arvoilla ja yksityiskohtaisilla detaljeilla usein enemmän syvällistä merkitystä hyvässä arjessa kuin osaamme huomata?


Aikaan sopii myös Marketta Tukiaisen ja Krista Keltasen kirja Luova tauko. Löydä oma tapasi elää (Cosy publishing 2018).

Jatketaan harjoituksia - korona-ajan keskellä

Aion aloittaa keholliset sooloharjoitukset kerrostalokotini pihamaalla lähipäivinä. Tarkoitus on tehdä kehollisia "rukouksia" joiden kesto voisi olla noin 15 - 20 minuuttia mutta ilman ajanottoa. Etsin nyt mielessäni sopivaa kellonaikaa, jolloin pihan nurmialuetta ei muuten käytetä. Tällä hetkellä arvioin aamupäivän olevan sopiva hetki. Vielä on avoinna kuinka monta kertaa viikossa harjoitus olisi mielekästä tehdä.

Harjoitus antaa minulle omaa,positiivisesti virittynyttä aikatilaa rauhoittumiseen ja meditoimiseen hitaan liikkeen äärellä, mutta kenties voin käsitellä myös kriisiajan tunnelmia.

Nurmialue avautuu talon parvekkeita kohti, joten naapurit voivat halutessaan seurata hiljaista harjoitusta. Teen harjoituksen osana normaalia arkea enkä häiritse muita. Otan huomioon turvallisuuden - etäisyyttä ja empatiaa!

Olen avannut rinnakkaisblogit

Olen avannut rinnakkaisblogit joissa käsittelen erityisiä kiinnostuksen kohteitani.

Koreografin katse sydän-hämäläisiin kulttuurimaisemiin
koreografinkatsekulttuurimaisemiin.blogspot.com

Paikkakirjani
paikkakirjani.blogspot.com

Molemmat löytyvät myös hakukoneella.


havaintojen tekeminen, lukeminen, kirjoittaminen ja jakaminen elävät korona-arjessa!

Koreografia ja korona 2 - jatkamme arjen harjoituksia

Koronapandemia alkaa vaikuttaa omaan arkeeni. Museoissa tapahtuu, kun virtuaaliset opastukset yleistyvät hyvällä vauhdilla. Samaan aikaan palkatun työn määrä vähenee, koska alan työnantajat joutuvat etsimään jostain säästöä. Työtehtäviä kyllä olisi. Lomautukset alkavat koskea museokentän tekijöitä. Omakin palkka on pienentynyt merkittävästi.

Taidealan toimijat näkyvät uutisoinneissa. Kriisi paljastaa alan normaalistikin vaikean toimeentulotilanteen.

Olin lupautunut huhti-toukokuussa kahteen tilaisuuteen esiintymään. Molemmat luonnollisesti peruttiin. Kesän keikkatöiden aikataulu on avoinna. Siirtoja myöhempään kesään on harkittu.

Asumisen koreografia muuttuu. Etäisyydestä ja koskettamisen varomisesta tulee vähitellen tapa. Kaupassa en riisu käsineitä ja käytän aina korttimaksua. En käytä enää rannekelloa kaupungilla enkä aina vapaa-ajalla ota edes matkapuhelinta mukaan, jos olen varma etten tarvitse sitä. Kun omat tulot vähenevät ei ole syytä käydä juuri muualla kuin ruokakaupassa ja apteekissa sekä liikkumassa turvavälit huomioiden. Etsiydyn sivupoluille ja reiteille, joilla ennakoin ihmisiä olevan vähän.

Olen innostunut luomu-säilykehernekeitosta!

Kodinhoidossa talouspaperin käytöstä on tullut aktiivisempaa ja käsipyyhkeitä vaihdan useammin kuin aiemmin. Käsidesipullo on helposti saatavilla ja puhelinta, kannettavan tietokoneen näppäimiä ja avainnippua tulee nyt puhdistettua. Kasvojen koskettamisen välttämisestä tulee tietoista. Näin siis tietyt kehon osat korostuvat kokemuksellisesti.

Mietin omia ja toisten tarpeita. Olisiko käsidesipulloni tarpeellisempi jossain muualla? Kenelle hengityssuojat ovat välttämättömiä ja missä tilanteissa?

Kriisin keskellä en aio hukata omia arvojani. Ympäristön suojelu on edelleen tärkeää.

Ehkä pandemia virittää myös muistoja. Oliko lapsena tosiaan enemmän valistavia tietoiskuja televisiossa?

Aiemmin välttämäni tai tiukasti rajoittamani sosiaalinen media alkaa näyttää kiinnostavammalta ja jopa chat-muotoinen viestiminen mahdolliselta. Live-videoista netin kanavissa on tullut osa omaa elämää. Olen nyt yhteydessä sukulaisiin ja tuttaviin kenties aktiivisemmin, ainakin sähköpostitse?

Koreografia ja korona 1 - Voimaa ja terveyttä vaikeaan aikaan

Kaupungin koreografia on muuttunut koronan vuoksi Helsingissä ja muualla. Jotkin paikat ovat hiljentyneet ja kenties ihmiset valitsevat myös kulkureittejään eri tilanteissa nyt toisin kuin aikaisemmin. Etäisyyden ottaminen ilmenee selkeämmin kuin aikaisemmin.

Henkilökohtaisesti tuntuu siltä kuin näkisin ympäristön yksityiskohtia paremmin. Saan iloa kauneudesta. Monet vanhat talot ovat uniikkeja taideteoksia ja niitä on helppo aistia kevään valossa. Ehkä runsaamman kotoilun rauha tukee aistimista?

Terveyden- ja sairaanhoidon kantokyvyn turvaaminen on nyt kaikkein tärkeintä yhteiskunnassa, jotta voimme minimoida ihmisten kärsimystä. Toivon että kaikki ihmiset ottavat vastuuta toimissaan, jotta voimme pysäyttää viruksen nopeasti. Ihmisten välinen fyysinen etäisyys ja eristäytyminen ovat korkean hygieniatason lisäksi nyt keinovalikoimassa.

Kriisi opettaa tai ainakin muistuttaa myös keskittymään merkityksellisiin ja olennaisiin asioihin. Yhteiskunnan joidenkin toimintojen rajoitus on taloudellisesti vaikea ilmiö, mutta toisaalta ekologisesti hyväkin asia. Osa haitallisesta kulutuksesta on tauolla.

Työskentelen itse museo-oppaana. Alkuviikosta museot suljettiin yleisöltä, joten oppaan työkin on muuttunut tässä tilanteessa. Nyt teemme osittain muuta työtä.

Voimaa ja terveyttä vaikeaan aikaan!