Vihan kaunis maa

Vihan kaunis maa - työn viimeistä esitystä odotellessa olen iloinen kesän vaelluksista. Suunnittelin Kostia-teemaista työtä jo muutama vuosi sitten. Nyt toive viimein toteutui!

Terra - vetäytymisen estetiikka Käsikirjoitusluonnos OSA I

Jaakko Simola                                                                  2013

                                                                                      

 Terra-projekti toteutuu yhdessä muodossaan yleisölle julkaistavana käsikirjoituksena. Työstän ja muutan tätä versiota vielä lähiaikoina tässä blogissa. Työryhmässä ovat olleet Sanni Priha, Anna Pöllänen, Jaakko Ruuska ja Jouni Tauriainen. Kaikkien havainnot ja oleminen ovat vaikuttaneet käsikirjoituksen prosessikirjoittamiseen. Nyt I OSAn luonnos:

TERRA – maata näkyvissä / vetäytymisen estetiikka 

10 rukousta maalle

Voit tehdä oman tulkinnan/harjoituksen/rukouksen esityksestä omassa mielessä tai kehollisesti hyvässä paikassa seuraavan käsikirjoituksen ja ohjepaketin avulla. Käsikirjoitus on Jaakko Simolan tekstimuotoinen näkemys Terra-projektista, jossa työryhmä tarkasteli projektin teemoja kuvaamalla erästä Maisemaa Sisä-Suomessa.

Ohjeita ennen harjoitusta

Yleistä: Maiseman havainnoinnin, rukousten ja henkisen vetäytymisen/palautumisen eli koko matkan myötä jättää turhat tavarat tilaan ja ”maisemoi” sen, pukeutuu tarpeen mukaan ja antaa liikkeen muuttua - teot osan aikaa kohti Merkityksellistä maisemaa. Maiseman havainnointi tapahtuu rauhallisessa liikkeessä  ja  rukoukset puolestaan pääsääntöisesti esiintyjän valitsemassa hyvältä tuntuvassa pisteessä.

HARJOITUSKÄSIKIRJOITUS

PROLOGI ”PILLIMEHU”                     

Mene Maisemaan. Tee havaintoja elämäsi oravanpyörästä. Mitä voit jättää lempeästi taaksesi?

[Mies juo pillimehua – imee sen loppuun saakka. Linnut huutavat varoitusääniä]

MAA-HARJOITUS eli X RUKOUS (MAAILMALLE AVAUTUMINEN)             

Nainen: ”entä jos kivet ja kalliot TIETÄVÄT ENEMMÄN”

Tee jotakin seuraavista:

Anna maan tuntua - antaudu

peräänny

vaihda näkökulmaa tai katseen laajuutta

tervehdi lähellä olevaa

kevennä oloa

Vajoa hetkeksi paikan päälle juuri tähän!

[Kävelee eteenpäin]

I RUKOUS ”LINNUT” (LÄSNÄOLO/OLEMINEN)

Mies: ”entä jos linnut…”

                                                                

havainnoi seuraavia asioita:

huulet ja ilo  

maan ja taivaan välissä oleva tila

linnun sulat                                                                                                               

Mies: ”harjoitin olemista maan ja taivaan välissä”

2. MAA-HARJOITUS                             

Vrt. ed.

Tee jotakin seuraavista:

Anna maan tuntua - antaudu

peräänny

vaihda näkökulmaa tai katseen laajuutta

tervehdi lähellä olevaa

kevennä oloa ja hengitä

Vajoa hetkeksi paikan päälle juuri tähän!

Mies: Ensin on siis globaali ympäristöongelma, joka koskettaa ja huolestuttaa ihan oikeasti minua. Sitten on henkilökohtaisia yksityiselämän pyrkimyksiä ja halu ottaa kantaa asiaan myös ammatillisesti. Seuraavaksi on huomio, että eri asiantuntijat kuten ekopsykologit kertovat, miten maayhteys tai luontosuhde voi vaikuttaa positiivisesti kokemuksiin ja sitä kautta elämäntapoihin. Syntyy tämän harjoituksen pohjalla oleva ehdotus, että kaiken kulttuurin pitäisi rakentua maasuhteelle, jotta se voisi olla syvällisellä tavalla ekologisesti kestävää. Sitten vien työryhmän perinteisiin Hämeen kulttuurimaisemiin, koska siellä voi eri lailla tavoittaa elämän perustarpeiden yhteyden maahan. Syntyy dokumentaarinen elokuva, joka kuvaa Maisemaa. Se on ensimmäinen dokumentti, toinen on tavallaan meidän kehollisessa muistissamme nyt olevat ja sieltä esiin nostettavat olemisentavat, jotka liittyvät maiseman aistimiseen. Kuva Maisemasta on esittämisen/harjoituksen ohella väline, jonka avulla yritän saada kehoni muistista esiin näitä maayhteysasioita.

Nainen: Nyt haluan tietää yhteydet kaikkien mahdollisten maan kestävyyden kantopisteiden välillä. 

Toinen mies: On tavallaan ihan sama missä ollaan – voitaisiin olla vaikka Helsingissä – mutta Maisema toimii koelaboratoriona, koska se on havaitsemisen kannalta yksinkertaisempi paikka.

                                                                  

II RUKOUS ”KARHUT” (RYTMIT)     

Mies: ”entä jos karhut... ”                        

Tee havaintoja käsiesi leikistä hengityksesi kanssa joko istuen tai saappaissa seisten. Kuljeta kädet maahan. Nouse ylös samalla tavalla.

[rukous päättyy päivän postiauton morjestamiseen]

Mies: ”harjoitin karhujen lepoa”

III RUKOUS ”HEVOSET” (RUOKA)  

Nainen: ”entä jos hevoset... ”

Kata pöytä ja syö keskittyneesti jotakin, jonka tunnet kasvaneen maasta

Nainen: ”kiitos, oli hyvää ja paljon”

JATKUU II OSASSA

Vihan kaunis maa - Uudet esitykset la 24.8. klo 18 ja su 25.8. klo 14

Pälkäneen maisema on muuttunut kuukauden aikana, vaikka vielä on kesää. On puintiaika. Viljapellot loistavat keltaisina. Uudet esitykset ovat tulevana viikonloppuna. Olen saanut heinäkuun esitysten yleisöltä valokuvia ja palautetta. Se on ollut innostavaa. Mieli alkaa palata esitykseen. Monissa Kostian taistelun 300-juhlavuoden tapahtumissa olen oppinut tällä välillä myös jotakin uutta 1700-luvusta. 

Ajatusten äärellä - Vihan kaunis maa

Uusi työ on saanut minut miettimään aikaa monessa merkityksessä: Minusta tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa historia määritellään usein hyvin nopeasti epäkiinnostavaksi. Miksi? Jos sen kuitenkin ajattelee elävien tapahtumien virtana, niin sehän on täynnä kaikkia mahdollisia kiinnostavia asioita! Ehkä historia pelottaa, kun sen äärellä joutuu kohtaamaan läsnäolonsa ainekset ja rajansa.

Kostianvirran taistelussa minua kiinnostaa, miltä näyttää kun yli 20000 sotilasta on asemissa juuri suomalaisessa maisemassa. 300 vuoden takainen tilanne muuttuu mielessä helposti rauhalliseksi ja yllättävän pienimuotoiseksi kuvaksi, mikä ei vastaa todellisuutta. Silti sitä on toisaalta hyvä tarkastella etäältä. Minulla tai minussa ei ole muistoja, katkeruutta tai kipua. Juuri tämä taistelu ei herätä minussa vihaa. Silti tiedän, että samanlainen kova tilanne koskettaa edelleen maailman ihmisiä.

Kun olen vieraillut työn kuluessa useita kertoja Kostian muistomerkkialueella, olen miettinyt myös, kuinka paljon tarvitaan aikaa paikan todella syvään aistimiseen. Taistelukaivanteet ovat olleet minulle tuttuja lapsesta lähtien, mutta en ole koskaan viipynyt niiden äärellä näin kauan. Niin - tosiaan jokuhan nämä kaivoi. Aistikokemus muuttuu koskettavammaksi: muistomerkin koko, muoto, lähimaisema... Maailma on täynnä itsessään kiinnostavia paikkoja.

Olen pitkään ajatellut, että tanssija on etuoikeutettu silloin kun hän voi tanssia paikoissa, joissa ei muuten tanssita. Tanssimalla olen tehnyt monta muistoa ja tehnyt tiloista jollain tavalla omia paikkoja. Myös tuttu ympäristö voi alkaa tuntua monimuotoisemmalta kun sen rinnalla on pitkään.

Olen myös miettinyt, kuinka esitystä voisi tehdä rauhassa ja jonkinlaisella erityisellä kunnioituksella. - Myös hyväksyen.

Olen oppinut työn yhteydessä pari uutta tietoa esi-isästäni Matti Simonpojasta. Kun huomasin kirkonkirjatiedoissa, että hänelle oli syntynyt toinen poika elokuussa 1713 ja Kostianvirran taistelu käytiin lokakuussa, pääsin lähemmäs häntä. Alkoi syntyä kysymyksiä, joihin tuskin saan vastauksia. Missä hän oli silloin? Minne meni? Mitä hän teki? Mitä näki? Miten selviytyi henkisesti? Entä jos minä eläisin väkivaltaisessa miehitetyssä maassa? Miltä minusta tuntuisi, jos oma koti olisi poltettu?

Vihan kaunis maa

Vaellusesitys Kostianvirran ja Syrjänharjun maisemassa koreografi Jaakko Simolan ja muusikko Leena Paukkusen johdattamana. Ensiesitys to 25.7.2013 klo 14  

Nykytanssia kotimaisemissa Pälkäneellä Lokakuussa 1713 Pälkäneen Kostianvirralla käytiin suuren Pohjan sodan yksi ratkaisutaistelu, jossa Venäjän armeija löi ruotsalaiset ja suomalaiset joukot. Pian tämän jälkeen Suomessa alkoi miehitys, isonvihan aika. 1700-luku on tällä hetkellä laajemminkin kiinnostava ja jopa muodikas aikakausi. Se toimii mielenkiintoisena vertailukohtana nykykulttuurille eri yhteyksissä, koska monet nykyihmiselle tutut arkielämän muodot syntyivät 200 - 300 vuotta sitten. Vihan kaunis maa on sarja tansseja, jotka pälkäneläissyntyinen koreografi Jaakko Simola esittää muusikko Leena Paukkusen kanssa kulttuurimaisemien keskellä ja niillä paikoilla, jotka liittyvät historialliseen taisteluun. Yleisön kulku paikasta toiseen on myös osa esityksen liikettä ja kokemista. Vaelluksen paikkoja liittää yhteen Pälkäneen uusi Maaseutupuisto. Esitystä varten pukusuunnittelija Nina Paakkunainen on valmistanut historiallisen tiedon perusteella tulkinnan 1700-luvun miehen puvusta.

Paikalliset ankarat historialliset kertomukset ja maisema koreografioivat Vihan kaunis maa -teoksen, joka ei ihannoi kovaa historiaa, vaan etsii siitä positiivista energiaa ja inhimillistä, raikasta kosketuspintaa nykypäivään. 

Esityksiin on vapaa pääsy. Vaellusten lähtöpaikka on Kostian muistomerkkialue (Nenäpääntie, autot jätettävä keskustan parkkipaikoille). Varustus sään mukaan. Tervetuloa! 

Esitystä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Luopioisten Säästöpankkisäätiö ja Pälkäneen kunta.

Hyvää kesäaikaa

Valmistuin filosofian maisteriksi 14.6.2013. Tutkielmani otsikko on Kylätiellä - kulttuurimaiseman analyysi ja liikkeessä tapahtuva paikkakokemus koreografiana.

Kesän kynnyksellä

Lauantaina ja sunnuntaina esiinnyin koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon uudessa teoksessa Anamorphic Variations Porin taidemuseossa. Teos on kokeellinen taideteossidonnainen koreografia, joka tehtiin Felice Varinin näyttelyn teosten innoittamana. Tanssi asettui vuoropuheluun esillä olevien Varinin teosten kanssa. Teoksen tanssijoina olivat Tanja Illukka, Ari Kauppila, Ville Oinonen ja Jaakko Simola. Työn fyysinen muoto syntyi viiden tiiviin harjoituspäivän aikana.